Neulalompakon tekeminen on ollut mielessä jo pitkän aikaa, koska ompelu- ja parsinneulat ovat tähän saakka olleet omissa myyntipaketeissaan ja aikaa myöten pahvit löystyvät ja neulat luiskahtelevat siitä irti. Lopputulos on se, että neulat pyörivät käsityösalkun pohjalla ja osa lienee hukkunutkin.
Sunnuntain ratoksi valmistui tällainen:
 |
| Neulalompakko suljettuna |
 |
| ...ja avattuna |
Päälikangas on kassiprojekteista tähteeksi jäänyt vahakangastilkku ja sisäpuoli paksua askarteluhuopaa. Reunaan valikoitui tällä kertaa musta kanttinauha.
Töiden purkaminen on tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niin purettiin tästäkin ensimmäinen ompelus. Ensimmäisellä kerralla ompelin kanttinauhan suunnattomalla itsevarmuudella pelkkien nuppineulojen kanssa kiinni. Lopputulos näytti sitten siltä, kuin ekaluokkalaiseni olisi päässyt riehumaan ompelukoneen kanssa. En kuitenkaan kehdannut syytä ekaluokkalaisen niskoille työntää, joten purkuun meni.
Toisella yrittämällä ompelin niinkuin ope ala-asteella opetti, ensin sisäpuoli ja sitten ulkopuoli ja suht siedettävää jälkeä tuli. Ei mitään loistavaa, mutta kehtaan sanoa itse tehneeni. Terveiset vanhalle opettajalleni. Näin pitkään meni, että uskoin miten se pitää oikeasti tehdä :)
Varastoista löytyi tähän työhön mielestäni hienosti sopiva puinen nappi. Ainoastaan vahakankaan kuosi olisi voinut olla vähän värikkäämpi. Tuossa kankaassa on tummansinistä ja limenvihreää, ja nyt sattui palanen jossa ei limeä ole kuin tuon pienen viirun verran nurkassa.
Pieniä erimielisyyksiä oli koneen kanssa siitä mistä ja miten ommellaan, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen ja ompelu pitkästä aikaa oli ihan kivaa. Työ valmistuikin nopeasti, eikä keittiöön tullut sellaista hirvittävää langanpätkäsotkua kuin joskus aikaisemmissa projekteissa on tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti