Se on valmis!

Ikuisuuslehmus nimittäin. Tänään aamupäivällä kudoin viimeiset kierrokset ja päättelin. Lankaa piti satuttaa pariin otteeseen ja vähän jouduin purkamaan että sain langan riittämään.

Nyt huivi odottelee pääteltynä + apulangat kiinnitettyinä kastelua ja pingotusta. Kuvia tiedossa kunhan aurinko taas pilkahtelee.

Lehmus oli kokonaisuudessaan hyvin opettavainen kokemus. Ensimmäinen isompi pitsineule, joka opetti myös purkamaan oikein, täytyi olla tarkkana ettei purkaessa jää jokin nostettu tai kavennettu silmukka palauttamatta.

Samalla sain myös uskoa siihen että näinkin iso ja haastava työ on mahdollista viedä loppuun. Toki aikaa kului ja hermojakin, mutta vähän kerrassaan työ eteni.

Seuraavaan kolmiohuiviin varaan suosiolla tuplasti enemmän lankaa - vaikka valmiiksi saaminen sitten viekin enemän aikaa - on lopputulos kuitenkin sitten reilunkokoinen huivi. Ja langan väriksi jokin muu kuin vaalea beige.

Hömpötysostoksia ja reipas ekaluokkalainen

Kesäloman viimeinen viikko on käsillä ja lohdutukseksi tilasin itselleni Kujeesta Knit Pro:n pyörösetin (8 puikkoja, 4 kaapelia) säilytyspusseineen sekä neliönmuotoiset sukkapuikot. Pohdin edelleen sukkasatoon osallistumista, jolloin nuo sukkapuikot ainakin joutuisivat testiin. Ne ohuet sukkalangatkin odottavat kutojaansa ja lasten jalatkin ovat taas kasvaneet...

Noki -villatakin toinenkin etukappale valmistunee tänään ja pääsen tekemään hihoja. Vaikka en langasta juurikaan tykkää lähinnä värien kasautumisen vuoksi, on ihan kiva että valmista tulee nopeasti. Neuleen kasaaminen ja viimeistely on kyllä se kaikkein mielenkiintoisin (ja ehkä ikävin?) vaihe ja silloin vasta näkee miten palat asettuvat yhteen.

Meillä esikoinen lähti keskiviikkona ekaluokalle, ja koko perhe nyt opettelee uusia rutiineja. Kova on innostus koulunkäyntiin, eikä koulusta malttaisi tulla mitenkään pois. Eiköhän se tuosta tasaannu vähitellen kun syksy etenee. Hyvä juttu kuitenkin että intoa on.

Ikuisuus-Lehmus etenee ja Noki -ongelmia

Viikonloppuna tein arviolta kolme mallikertaa lisää Ikuisuus -Lehmukseen. Lehtiä on nyt 15 rivillä, joko voisi sanoa että pimeimmänkin tunnelin päässä häämöttää valoa? Juuri erotettavana pisteenä kaukaisuudessa, mutta kuitenkin. Ja täytyy sanoa että tuota mallia on hauska kutoa, kunhan vain aloittaa.

Noki -villatakissa tuli vastaan tilanne, jota ei lyhyen neulojanurani aikana ole aikaisemmin tullut vastaan. Ensimmäinen etukappale alkaa olla kainalokavennusten kohdalla ja vanhasta tottumuksesta kävin laskemaan kierroksia että kavennukset tulisivat samalle kohdalle. Noen kohdalla näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska etukappaleessa kaikki tehostelangat kasautuvat samaan kohtaa päällekkäin, saman korkuisessa kappaleessa kierroksia on arviolta 10 vähemmän kuin takakappaleessa. Ensin olin aivan varma että laskin kierrokset väärin, mutta uskottava se on. Nyt sitten arvotaan minkä verran kappaleita venytellään (silitellään) muotoonsa että olisivat suurin piirtein saman korkuiset.

Äidin pikku apurit

Edellisen postauksen jättirätti purettiin tyttöjen kanssa yhteisvoimin. Tytöt purkivat vuorotellen raita kerrallaan ja välillä minä, välillä vanhempi tyttö keri. Hauskaa oli.

Tänään kun uusi ei-ihan-niin-jättirätti on puolivälin paikkeilla, nuorempi tyttö jo hihkui innoissaan: "Sitten kun siitä taas tulee liian iso niin me saadaan purkaa se". Sitä odotellessa.

Ihan oikeasti rätti näyttää nyt ihan ihmismäisen kokoiseltä, tuskinpa se purkuun menee.

Rosebud sukat

Vihdoinkin muistin / sain aikaiseksi kuvata jo kevättalvella valmistuneet Rosebud sukat.

Nämä ovat siis ihka ensimmäiset pintaneulesukkani, ja vielä varpaasta aloitetut. Mukava oli kutoa, vaikka melko hidasta, varsinkin kun on liian monta rautaa tulessa.

Kateellisena olen selaillut teidän muiten blogeja ja KYH -aloituksia. Itselläni ei tänäkään kesänä ole mitään mahdollisuutta moiseen hullutukseen ;) lähteä.

Kutominen on muutenkin jäänyt nyt viimeaikoina kun ulkona on ollut loistavat ulkoilukelit ja tekemistä yllin kyllin. Noh, syksyllä sitten taas tarvitaan lämmikettä, eiköhän silloin viimeistään taas ole asiat tärkeysjärjestyksessä.

Hullutus

Uusin Novita kolahti perjantaina postiluukusta. Seurailen Novitan ideoita vähän sillä silmällä, että toteutan ohjeita sitten jonkun muun merkkisillä langoilla... vaan kuinkas sitten kävikään. Lehdessä oli niin makea tunikaohje että pakkohan se oli ottaa puikoille. Ja lankana Miami jota sopivasti löytyi Anttilan alelaarista.

Ohjekin on hykerryttävän ihana, sopivan helppo, mutta ei kuitenkaan pitkästyttävä. Tosi mukavaa tehdä vaihteeksi itselle jotain nättiä, enemmän tulee tehtyä juttuja muiden tarpeisiin.

Tunika on kohta jo puolessa välissä, supernopea tehdä siis.