Lapset olivat toki innoissaan merestä ja uimisesta, vaikka kelit eivät nyt sitä oikein suosineetkaan. Mökkielämässä on sekin puoli - varsinkin vuokramökissä - että tekemistä on vähemmän kuin esimerkiksi kotona ja sitä yhteistä yhdessäoloa tulee enemmän. Sateen vihmoessa ulkona, opetimme nuorimmalle Skippoa ja pelasimme Inkan aarretta. Vielä ei ihan kärsivällisyys riitä Skippoon, mutta ensi kesänä jo varmasti.
Luonto on myös ihan eri tavalla läsnä saaristossa. Ensimmäisenä päivänä viedessämme roskista, näimme naarashirven vasoineen. Souturetkellä rantaheinikossa aterioi kauris. Eräällä parkkipaikalla pienet sammakot olivat piiloutuneet soran joukkoon ja lähtivät askelten alta joukolla karkuun. Iltamyöhällä taas kymmensenttiset ukko-etanat olivat vallanneet huussipolun ja askeleitaan kannatti varoa.
Saari oli punaisenaan metsämansikoista ja sehän lapsia tietenkin myös ilahdutti. Aika paljon keräsimme ja teimme mansikkamaitoa, silti kerättävää jäi vielä seuraavillekkin tulijoille.
Kotiuduimme eilen ja siitä lähtien pesukone on laulanut. Miksi kukaan ei ole pessyt meillä pyykkiä sillä aikaa kun olimme poissa?
Vielä loppuun pakollinen risteilijäbongaus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti