Ikuisuuslehmus nimittäin. Tänään aamupäivällä kudoin viimeiset kierrokset ja päättelin. Lankaa piti satuttaa pariin otteeseen ja vähän jouduin purkamaan että sain langan riittämään.
Nyt huivi odottelee pääteltynä + apulangat kiinnitettyinä kastelua ja pingotusta. Kuvia tiedossa kunhan aurinko taas pilkahtelee.
Lehmus oli kokonaisuudessaan hyvin opettavainen kokemus. Ensimmäinen isompi pitsineule, joka opetti myös purkamaan oikein, täytyi olla tarkkana ettei purkaessa jää jokin nostettu tai kavennettu silmukka palauttamatta.
Samalla sain myös uskoa siihen että näinkin iso ja haastava työ on mahdollista viedä loppuun. Toki aikaa kului ja hermojakin, mutta vähän kerrassaan työ eteni.
Seuraavaan kolmiohuiviin varaan suosiolla tuplasti enemmän lankaa - vaikka valmiiksi saaminen sitten viekin enemän aikaa - on lopputulos kuitenkin sitten reilunkokoinen huivi. Ja langan väriksi jokin muu kuin vaalea beige.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti