TicoTico polvisukkien tekeminen alkoi tökkiä oikein tosissaan. Olen aina pitänyt sääriäni lyhyinä ja paksuina, mutta nyt tuntuikin ettei se kantapää tule vastaan ollenkaan. Raita raidan jälkeen matkaa oli ihan yhtä paljon jäljellä kuin edellisellä mittauksella. Amppariraitakin kutistui jalassa ruman ohueksi. Arvatkaas mitä kävi. No purettiin. On se vaan söpöä, kun 4-v istuu lattialla totaalisen keskittyneenä purkamiseen. Tuo TicoTico on nyt jo useampaan kertaan purettua, joten pinta alkaa olla aika karvaista ja hankalaa purettavaa. Yhteistyöllä tuo kuitenkin sujui, eikä saatu aikaan edes isoa takkua.
Sukkaa on kuitenkin laitettava alulle puretun tilalle. Mallin löysin vanhasta toe-up -kirjasta ja se on ihan hykerryttävän kaunis. Tähän saakka kirjoneulekin on onnistunut hyvin ja pinta on (omasta mielestä) siistiä ja nättiä. Ohjeessa kyllä kehotettiin käyttämään nro 2.5 puikkoja ja minulla on 3, eli hieman löysempää jälkeä tulee kuin ehkä pitäisi. Kaikeksi onnettomuudeksi katkaisin nro 3 Knit pro pyöröni ja nyt toimitaan jollain vanhoilla varapuikoilla. Olen kuullut tuosta bambupuikkojen helposta katkeamisesta kyllä tarinaa, mutta onnettoman pienellä väännöllä kyllä katkesivat. Toki nro 3 puikko on kyllä kamalan ohut. Tämän illan olenkin viettänyt webbaillen ja ihmetellen kun metallisenakaan ei nro3:sta ohuempaa knit pro:ta näytä olevan olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti