Lapasta ja sukkaa

Vaikka en tunnu ehtivän tätä blogia päivittääkään, valmista on silti tullut. Nuoremmalle tytölle kirjavat tarvelapaset jotka pääsivät heti käyttöön, ja vanhemmalle kissa -lapaset, joiden kanssa tarvittiin jo vähän luovuuttakin.

Valokuviakin on, mutta ne ilmestyvät kun ehdin ne imaista kamerasta koneelle.

Parhaillaan työn alla miehen sukat pukinpussiin. Saaja on kuulemma ollut jo yli kaksi vuotta ilman villasukkia, niin tottahan pukin täytyy laittaa asia korvan taa. Sopivasti saan lankavarastosta vihreät Novita Nalle -langat pois marinoitumasta.

Uusia leluja

Uudet lelut, eli valokuvaustarvikkeet saapuivat tänään. Tässä vähän testailujen saldoa:

Vaaleanpunainen tuubihuivi:

TicoTico raitasukka:

Nämä siis ad-hoc kuvauksena sen enempää asettelematta tai suunnittelematta. Aika paljon parantui kuvanlaatu kun on kunnon valot :)

Juuri nyt menossa

Yhteenveto mitä tällä hetkellä on menossa. Enemmänkin itselle avuksi priorisointiin..

1. Tytön tuubihuivi hempeän vaaleanpunaisesta Sublime Organic Merino Wool. (Sävy 0116)
2. Vekkihuivi itselle (tai lahjaksi) Gjestal Bris (sävy 108)
3. TicoTico tuhoamisprojekti: Raidallinen polvisukka
4. Ikuisuusprojekti Lehmus -huivi TT Elegantista.

Näistä 3 ensimmäistä pitäisi olla suhteellisen nopeita. Lehmushuivikin on edennyt tänä syksynä jo aika monta mallikertaa, mutta työtä riittää vielä ihan kiitettävästi.

Ensi viikolla toivottavasti saan joitain kameratarvikkeita joilla pääsen eroon valaistusongelmista. Sen jälkeen saakin sitten taas opetella uusien härveleiden käyttöä.. Toivottavasti lopputulos on huomattavissa myös täällä blogissa ;)

Edit: Olipas kerrassaan karmeita yhdyssanavirheitä lipsahtanut tekstiin.

Uusin Novita ja sukkalehti

Eilen postilaatikosta kolahtivat sekä uusi Novita, että Novitan sukkalehti. Sukkalehteä selailin mielenkiinnolla, vaikka en paljoa odottanutkaan. Hyvää lehdessä oli todella hyvät kuvat (valokuvausmielessä) ja erilaiset kantapäätekniikat ja kärkikavennukset. Ristiinvahvistettu kantapää oli uusi tuttavuus ja tuotahan pitää kokeilla. Muutama kiva kirjoneulemallikin lehdessä oli, ehkäpä jotain jämälankoja voisi niihin kuluttaa.

Sukkalehdestä jäin ihmettelemään sitä, ettei koko lehdessä ollut yhtäkään ohjetta Nallea ohuemmalle langalle. Mielestäni Seiskaveikka on toivottoman paksua ja Nalle on paksuin sukkalanka mitä yleensä käytän. Esimerkiksi TicoTicolle tai Novitan uutuussukkalangalle (polku?) ei ollut yhtäkään ohjetta. Sen sijaan isoveljellekin sukkaohje löytyi.

Normi Novitassa oli muutama ihan kiva ohje, mutta nyt juuri ei villapaita innosta. Jotain pienempää on tehtävä.

Noki -villatakki nappeja vaille valmis

Tänä viikonloppuna vihdoin ompelin villatakin saumat ja tein viimeistelyt. Napit vielä puuttuvat. Hyvin toimii ilman nappejakin.

Yhteenvetona langasta voisi sanoa että ei mikään suosikkilanka. Ärsyttäviä juttuja oli paljon:
- Lanka oli ohuilta kohdilta todella ohutta ja ohuiden kohtien kasautuessa neule näyttää verkolta. Ohuissa kohdissa lanka on kamalan karheaa, kuin karhunlankaa.
- Jotkut kerät sisälsivät käsittämättömän määrän solmuja. Ainakin viisi solmua oli samassa kerässä, eikä niitä kaikkia viitsinyt enää avata ja päätellä erikseen, vaan paahdoin vain menemään.
- Lanka katkeili itsekseen, yleensä paksusta kohdasta.
- Värit kasautuvat ikävästi (ainakin tässä koossa)
- Loppuhuolitteluissa jokin sävyistä päästi väriä ja pyyhkeet joiden päällä kuivattelin, tulivat laikullisiksi (toki lähtivät pesussa puhtaiksi, mutta jäin miettimään ovatko olkapäätkin laikulliset jos satun käyttämään villatakkia sateessa..)


Malli sen sijaan oli todella hyvä ja tuolla mallilla voisi toteuttaa villatakin jostain vähän mukavammasta langastakin.

Villatakin palaset valmiit, kohta kootaan

Jo viime viikonloppuna sain toisen hihan villatakkiin valmiiksi ja nyt ovat palaset pyyhkeiden päällä kasteltuina ja leviteltyinä kuivamassa kasausta varten. Vielä en päätellyt langanpäitä, jospa sitten kun ensimmäiset palat on kasattu.

Välipalatyönä villatakin jälkeen aloitin raitasukat onnettoman revontulen purkulangoista. Mallina käytin Novitan syksy/2011 lehdessä ollutta polvisukan mallia - ohje tosin on eri langalle.

Aivot tykkäävät neulomisesta

Ihan nopeasti piti tulla kertomaan tämänpäiväisessä Taloustaito -lehdessä olleesta jutusta.

"Aivot rakastavat työtä ja lepoa, Käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa. Neulominen, ompelu ja nikkarointi ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Luovasti ruokittu pää jaksaa töissä paremmin." Tähänhätään en ehdi kaivaa löytyykö kyseinen artikkeli jo webistä, mutta tuossa intro.

Me kaikki siis oikeastaan vain huolletaan aivoja kun käperrytään sohvannurkkaan kutomaan ;)

Suklaakakku kesäkurpitsasta

Pienimmästä kesäkurpitsasta tein suklaakakun tällä ohjeella. Eipä tuossa kesäkurpitsasta tiedä oikein mitään ja kakusta tulee miltei mutakakun tuntuista. Varsinaista herkkua siis. Lopusta kurpitsasta tein kesäkurpitsapiirakkaa.

Vielä kolme kurpitsaa jäljellä. Isommat taitavat mennä harakoille. Ovat jo niin puisevia, ettei niistä ruokaa viitsi laittaa. Ehkä sitten niitä kurpitsalyhtyjä :)

Syksyn satoa

Tänään kävimme keräämässä sipulit pois viljelypalstalta. Tänävuonna sipulit olivat jääneet aika pieniksi, eikä kaikista oikein tiennyt kannattaako edes viedä kotiin asti. Viimevuonna sato oli yllättävänkin hyvä, liekö vika sitten istukkaitten lajikkeessa vai kesäsäässä. Perunan varret alkavat myöskin olla aika keltaisia. Mikä lie kellastuttanut.

Palsta on ollut melko hoitamattomana koko heinäkuun ajan, ja lopputulos on sitten tässä. Kesäkurpitsat olivat kasvattaneet aivan valtavat "mukulat". Keväällä kun kurpitsantaimia vein palstalle, kuvittelin laittaneeni kolme kesäkurpitsaa ja yhden tavallisen kurpitsan. Neljä kesäkurpitsaa siellä kuitenkin näyttää olevan, mahtoikohan mennä siemenet sekaisin kevään istutuksissa :) Taisi olla pieniä apulaisia tuolloinkin puuhassa mukana.

Suurin kesäkurpitsa on 3.3 kilon painoinen, pienin 1.3kg.

Itse pidän kesäkurpitsoista pieninä, parinsadan gramman painoisina, joten nyt on todellakin hyvät ideat tarpeen, mitä noista voi tehdä? Kurpitsalyhtyjä?

Solmuja, solmuja

Oikeanpuoleinen etukappale valmis ja seuraavaksi sitten hihojen vuoro. Viimeisimmässä lankakerässä on tullut vastaan viisi (5) solmua eikä kerä ole vielä edes puolessa. Onko tämä nyt ihan ok? Kyllähän vyötteessä noista solmuista varoitetaan, mutta mikä on kohtuullista?

Hömpötysostoksia ja reipas ekaluokkalainen

Kesäloman viimeinen viikko on käsillä ja lohdutukseksi tilasin itselleni Kujeesta Knit Pro:n pyörösetin (8 puikkoja, 4 kaapelia) säilytyspusseineen sekä neliönmuotoiset sukkapuikot. Pohdin edelleen sukkasatoon osallistumista, jolloin nuo sukkapuikot ainakin joutuisivat testiin. Ne ohuet sukkalangatkin odottavat kutojaansa ja lasten jalatkin ovat taas kasvaneet...

Noki -villatakin toinenkin etukappale valmistunee tänään ja pääsen tekemään hihoja. Vaikka en langasta juurikaan tykkää lähinnä värien kasautumisen vuoksi, on ihan kiva että valmista tulee nopeasti. Neuleen kasaaminen ja viimeistely on kyllä se kaikkein mielenkiintoisin (ja ehkä ikävin?) vaihe ja silloin vasta näkee miten palat asettuvat yhteen.

Meillä esikoinen lähti keskiviikkona ekaluokalle, ja koko perhe nyt opettelee uusia rutiineja. Kova on innostus koulunkäyntiin, eikä koulusta malttaisi tulla mitenkään pois. Eiköhän se tuosta tasaannu vähitellen kun syksy etenee. Hyvä juttu kuitenkin että intoa on.

Ikuisuus-Lehmus etenee ja Noki -ongelmia

Viikonloppuna tein arviolta kolme mallikertaa lisää Ikuisuus -Lehmukseen. Lehtiä on nyt 15 rivillä, joko voisi sanoa että pimeimmänkin tunnelin päässä häämöttää valoa? Juuri erotettavana pisteenä kaukaisuudessa, mutta kuitenkin. Ja täytyy sanoa että tuota mallia on hauska kutoa, kunhan vain aloittaa.

Noki -villatakissa tuli vastaan tilanne, jota ei lyhyen neulojanurani aikana ole aikaisemmin tullut vastaan. Ensimmäinen etukappale alkaa olla kainalokavennusten kohdalla ja vanhasta tottumuksesta kävin laskemaan kierroksia että kavennukset tulisivat samalle kohdalle. Noen kohdalla näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska etukappaleessa kaikki tehostelangat kasautuvat samaan kohtaa päällekkäin, saman korkuisessa kappaleessa kierroksia on arviolta 10 vähemmän kuin takakappaleessa. Ensin olin aivan varma että laskin kierrokset väärin, mutta uskottava se on. Nyt sitten arvotaan minkä verran kappaleita venytellään (silitellään) muotoonsa että olisivat suurin piirtein saman korkuiset.

Viikonlopun kuvasaldoa

Valo siivilöityi kauniisti vaahteranlehtien lomitse. Tämä jos mikä on muisto kesästä.

Makrokuvausta, värit tässä kuvassa ovat melko epätodelliset.

Kypsyvissä tomaateissa on jotain äärettömän kiehtovaa.

Metsäretki

Tänään olimme perinteisellä jokakesäisellä metsäretkellä läheisessä luonnonpuistossa. Vaikka kesä onkin vielä komeimmillaan, näkyy luonnossa jo syksyn merkkejä.

Luontoretki on äärimmäisen tehokas tapa puristaa lapsista viimeisetkin mehut. Menomatkalla jaksetaan vielä juosta ja pomppia pitkospuita pitkin, mutta kotimatka menee jo paljon rauhallisemmin. Lisäksi taukopaikalla on paljon mielenkiintoista katseltavaa eväillä herkuttelun lisäksi.

Kanervamättäät hehkuvat jo hennon violetteina

Mystinen metsäpuro

Mustikat odottavat poimijaansa

Karpalot eivät vielä ihan ole kypsiä.

Rehevää metsänpohjaa

Noki ja värien kasautuminen

Takakappale villatakista on kohta loppusuoralla ja sellaisen havainnon tuosta Noki -langasta olen tehnyt, että tehostevärien kasautuminen on vähän hassu. Alussa värit olivat tasaisesti siellä täällä kappaletta, mutta kerän puolivärin jälkeen vaaleanruskea alkoi yhtäkkiä kasautua pelkästään oikealle, ja valkoinen ja tummanruskea vasemmalle. Tätä jatkuikin sitten kerän loppuun saakka. En ymmärrä miten tuollainen kasautuminen voi alkaa noin yhtäkkiä, kun alkuosa meni ihan nätisti. Sen verran kirjavaa tuo  pinta on, ettei tuo kasautuminen ihan silmille hyppää, mutta jos lankana olisi tuo turkoosi/lila, varmaan menisi purkuun tämäkin.

Onkohan tuo minun keräni jotenkin viallinen, vai onko tämä tyypillistä tälle Noki langalle... Ja jos tuo on tyypillistä, miltä tuon lehden mallineuleen selkämys mahtaa näyttääkään, vai onko koeneuloja pätkinyt lankaa niin että on saanut hajonnan sopivaksi...

Mustat raidat , eli tehosteraitojen välit sen sijaan tulevat nätisti esiin ja oikeastaan pelastavat paljon tuosta kasautumisesta. Ihmetyttää kyllä miten vaikeaa noiden raitojen tekeminen voikaan olla, tai ehkä villatakin koko sattui olemaan juuri sellainen joka tuo tuon kasautumisilmiön esiin.

Ideoita TicoTicolle?

Tämä kesä tuntuu nyt kulminoituvan töiden purkamiseen. Eilen tytöt purkivat TicoTico -revontulen ja nyt on taas projekti alkutekijöissään. Purkaminen on   tyttöjen mielestä huisin hauskaa, mutta nyt meni sen verran vikaan, etten itse ehtinyt olla kerimässä lankaa purun tahtia, joten lopputulos oli armoton mykkyrä. Puoli iltaa menikin tuota sotkua selvittäessä. Nyt on kuitenkin langat siististi kerällä odottelemassa uutta ideaa.

Idealistalla on jossain kohdassa polvipituiset villasukat ja siihenhän tuo TicoTico sopisi mainiosti, varsinkin kun noita keriä on varastossa useampikin. Kun vain ehtisi tekemään. Syksyllä tulee työn alle varmaankin molemmille tytöille säärystimet luisteluun - ja itsellä on vielä villatakki ja kaulahuivi (sekä ikuisuus Lehmus) työn alla. Eipä ainakaan homma lopu ihan heti kesken. ;) Täytyypä kysäistä mummolta jos ehtisi auttelemaan noiden säärystinten kanssa. Itsellä takaraivossa nakuttaa vielä muisto omien mustien säärystinten tekemisestä. Tosin tytöille toki syntyvät nopeammin, ja teen ne paksummasta langasta.

Edit: Jossun neuleissa näyttää olevan Tico Ticosta tehdyt polvisukat, ehkäpä kokeilen tuolla ohjeella (lähinnä kavennusten osalta).

Huone koululaiselle

Yksi tämän kesän suurimmista projekteista oli huoneen remontoiminen tänä syksynä koulun aloittavalle tytölle. Huone oli tähän saakka palvellut työhuoneena/sekalaisen roinan säilytyshuoneena, joten muutos hempeäsävyiseksi tytön huoneeksi oli valtaisa. Valitettavasti en huomannut ottaa "ennen" kuvaa, mutta tässä on tilanne "jälkeen". Kuva on vähän suttuinen, mutta idea selvinnee.

Seinissä on ruskeaan taitettu persikan sävy, koristeina sapluunalla tehtyjä kukkasia ja perhosia. Perhoset eivät kuvasta juurikaan erotu koska ne on tehty kuultomaalilla, joten riippuu valaistuksesta miten ne näkyvät. Eräänlainen käsityön leima taitaa olla tässäkin. Sapluunamaalaus oli kyllä hurjan hauskaa, ja kun kukkasiin (tai perhosiin) kyllästyy, riittää kun tuon yhden seinän maalaa uudelleen.

Oma huone on luonnollisesti molemmille tytöille oivallinen oppimistilaisuus. Nyt meillä opetellaan imuroimista, pölyjen pyyhintää ja tavaroiden pitämistä omilla paikoillaan. Päiväkoti on kyllä sikäli loistava, että siellä kyllä opitaan siivoamaan tavarat leikin jälkeen.

Yksi iso juttu on oppia miettimään ennekuin haluaa jonkun tavaran, onko sille tilaa ja tarvitseeko sitä oikeasti. Ehkäpä sekin tässä vuosien saatossa vielä opitaan.

Nokea puikoissa

Vihdoinkin sain ex-jättirätin valmiiksi ja pääsin aloittelemaan uutta Noki -villatakkiani. Noki on lankana aika omapäinen. Langan paksuus vaihtelee paljon ja paksuista kohdista mukavan pehmeää, ohuista kohdista taas mieleen tulee melkein kolminkertainen karhunlanka. Ohuet kohdat myös rullautuvat helposti ja niitä joutuu kutoessa joskus vetämään suoraksi. Ei ehkä ihan suosikkilankani, mutta positiivista kuitenkin että työ etenee paksuilla puikoilla nopeasti. Tässä eilisen illan saldo:

Neuleen pinta on mukavan rouhea. Valitsin siis ruskeasävyisen version tuosta langasta. Yllätyksenä tuli tuon valkoisen sävyn "sinisyys" se ei taida tästä kuvasta näkyä.

Vielä kuva paljon kohua aiheutteesta kluutusta. Todistettavasti se loppujen lopuksi tuli valmiiksi.

Suunnitelmissa on purkaa myös revontuli -tekele, koska tuo työ ei muutenkaan etene, teen revontuleni jostain yksivärisestä langasta mahdollisesti sitten kun saan ensin "kaikken muun" valmiiksi.

Varastojen siivousta ja kirpparia

Tämä kesäloma onkin poikkeuksellinen siksi, että kerrankin olemme kotona. Yleensä viipotamme ympäri Suomea niin että juuri ja juuri ehdimme käydä kotona vaatteita pesemässä. Tänä kesänä päätimme olla ihan vaan kotona ja välillä inventoida tätäkin tavarakauhistusta.

Siivouksen alla on ollut molemmat varastot ja kirpparille on mennyt lähinnä lasten vanhoja leluja. Mieskin tuntui oivaltavan että kirppari on ihan oikeasti hyvä juttu ja meidänkin vanhoista roinista joku voi jotain jopa maksaa :) Ihanaa että meiltä on lähtenyt ainakin 6 muovikassillista vanhaa tarpeetonta roinaa jonkun muun huoleksi.

Vielä on jemmassa sen verran että jossain kohdassa on taas varailtava pöytää, mutta sitähän tämä lapsiperheen elämä on, tavaraa menee ja tulee hillittömällä vauhdilla kun vaatteet ja lelut jäävät vanhoiksi ja uusia on saatava.

Siivousinnostuksen pani alkuun oikeastaan lupaus järjestää oma huone meidän tulevalle koululaiselle. Huonetta on remontoitu (kaikki pinnat uusiksi) ja nyt vanhat tavarat on saatava pois tieltä. Ihan erinomainen juttu kaikenkaikkiaan Huoneesta tuli todella hieno ja uusi omistaja on tietenkin onnensa kukkuloilla.

Äidin pikku apurit

Edellisen postauksen jättirätti purettiin tyttöjen kanssa yhteisvoimin. Tytöt purkivat vuorotellen raita kerrallaan ja välillä minä, välillä vanhempi tyttö keri. Hauskaa oli.

Tänään kun uusi ei-ihan-niin-jättirätti on puolivälin paikkeilla, nuorempi tyttö jo hihkui innoissaan: "Sitten kun siitä taas tulee liian iso niin me saadaan purkaa se". Sitä odotellessa.

Ihan oikeasti rätti näyttää nyt ihan ihmismäisen kokoiseltä, tuskinpa se purkuun menee.

Jättirätti ja rikotut lupaukset

Niinhän sen piti olla että mitään uutta en aloita ennenkuin edelliset ovat valmiit (tai ainakin selkeästi edistyneet). No, toki jotain edistystä onkin tapahtunut, mutta pakollinen kesälomaurakka eli tiskirätti halusi puikoille, se kun on niin helppo ja nopea tehdä - tai niin ainakin luulisi.

Ajattelin samalla testata dominotekniikkaa kun sitä en olekaan koskaan kokeillut ja tuo tekniikka on kyllä kieltämättä kiva. Erhe kävi aloituksessa, jossa loin kokonaiset 201 silmukkaa että tiskirätti olisi riittävän iso myös muutaman pesun jälkeen. Viime kesänä tekemäni rätti on kutistunut onnettomasti, vaikka mielestäni on ihan langan pesuohjeen mukaan pesty.

Jännitystä tekemiseen toi lankojen uhkaava hupeneminen, ja koska kyseessä olivat vuosikertalangat, eihän samanlaisia enää mistään löydä. Niinhän siinä siten kävi, että langat loppuivat kesken. Ei ole kiva dominorätti jonka yksi nurkka puuttuu. Lapset siitä jo suunnittelivat merimieslakkia ja ties mitä, mutta purkuun  meni mokoma jättirätti. Rätistä tuli nimittäin aika hillittömän iso, tietenkin mukavan kokoinen myös parin pesun jälkeen mutta nyt muistuttaa lattialuutua :)

Ja ne muut rikotut lupaukset... Novitan lehden kolahtaminen postiluukusta sai taas yhden höyrähdyksen aikaan. Kävin ostamassa uutta Noki -lankaa ja siitähän pitäisi villatakkia väsätä. Saas nähdä miten pitkä projekti tuo on. Mutta hei, edellinen Novita-lehden höyrähdys (tunika) tuli valmiiksi ja kastelemisen jälkeen se näyttää jo ihan kivalta.

Kuvia taas joskus kun saan aikaiseksi kuvailla.

Rosebud sukat

Vihdoinkin muistin / sain aikaiseksi kuvata jo kevättalvella valmistuneet Rosebud sukat.

Nämä ovat siis ihka ensimmäiset pintaneulesukkani, ja vielä varpaasta aloitetut. Mukava oli kutoa, vaikka melko hidasta, varsinkin kun on liian monta rautaa tulessa.

Kateellisena olen selaillut teidän muiten blogeja ja KYH -aloituksia. Itselläni ei tänäkään kesänä ole mitään mahdollisuutta moiseen hullutukseen ;) lähteä.

Kutominen on muutenkin jäänyt nyt viimeaikoina kun ulkona on ollut loistavat ulkoilukelit ja tekemistä yllin kyllin. Noh, syksyllä sitten taas tarvitaan lämmikettä, eiköhän silloin viimeistään taas ole asiat tärkeysjärjestyksessä.

Kiireinen toukokuu

Toukokuussa meillä juhlitaan synttäreitä, tongitaan kasvimaalla ja haaveillaan kesästä. Lasten harrastusten ja päiväkodin kevätjuhlat vievät ajan ja energian. Käsitöitä ei juuri ehdi edes miettiä.

Teidän muiden blogeissa on taas niin ihania valmistuneita, että pakkohan se on jo kohta taas tarttua kutimeen.

Toukokuun tohinat

Hitaasti mutta hitaasti etenee revontuli TicoTicosta. Ehkä puolivälissä mennään jo, ja yksi kerros on jo niin pitkä että eipä niitä kovin montaa ehdi illan aikana tehdä. Lisäksi kevättyöt painavat päälle. Kasvimaalla täytyy möyriä ja ikkunoitakin kohta pitäisi pestä.

Kasvimaalta muuten löytyi iloinen yllätys, kun viime keväänä istuttamani valkosipulit olivat innostuneet kasvamaan. Luulin jo, että olivat pilallisia kynsiä kaikki. Hämmästyttävää sekin etteivät myyrät olleet syöneet kynsiä syksyn tai talven aikana. Muuten kaivavat tunnelia kasvimaalla ihan kiitettävästi.

Posti kantoi viime viikolla paketillisen ihania, ohuita karkkivärisiä sukkalankoja. Mitenköhän kauan pystyn niitä pidättelemään ennenkuin pääsevät puikoille... Vuosi sitten keväällä ostin tämän kirjan ja ohjeisiin tarvitaan melko ohutta sukkalankaa. Ainakin kaikki Novitan langat ovat aivan liian paksuja. TicoTico ehkä johonkin ohjeeseen just ja just toimisi, mutta Nalle on aivan liian paksua. Siksi ostin myös yksivärisen punaisen langan, koska yksivärisessä pintaneule on mielestäni näyttävämpi.

Kirjoneulesukat valmistuneet

Pääsiäisen kunniaksi tein kirjoneulesukkien toisen kappaleen valmiiksi. Päiväköhän siinä meni, mutta aloittaminen oli taas niiiin vaikeata. Ihan ensimmäiseksi kirjoneuletyökseni mielestäni yllättävän "oikean" näköiset. Kuvissa sukat ovat suoraan puikoilta. Tarina kertoo että jälki tasaantuisi vielä kastelun jälkeen.



Vielä lähikuva itse kirjoneuleesta. Ai että olen ylpeä itsestäni ;)


Valkoinen tunikakin on olkasaumojen ompelua vaille valmis. Neule näyttää nyt lyhyeltä ja leveältä. Saas nähdä millainen se on kastelun jälkeen.

Vielä on keskeneräisenä ruskeavalkoinen kaulahuivi, ohuen ohut Lehmus -huivi Teetee Elegantista sekä revontuli TicoTicosta. Olen vakaasti päättänyt että uusia ei aleta ennenkun nämä vanhat on tehty. Tiukasti sormet ristiin siis ja toivotaan että päätös pitää. Nyt jo hinkuisi uusia sukkia puikoille ;)

Hullutus

Uusin Novita kolahti perjantaina postiluukusta. Seurailen Novitan ideoita vähän sillä silmällä, että toteutan ohjeita sitten jonkun muun merkkisillä langoilla... vaan kuinkas sitten kävikään. Lehdessä oli niin makea tunikaohje että pakkohan se oli ottaa puikoille. Ja lankana Miami jota sopivasti löytyi Anttilan alelaarista.

Ohjekin on hykerryttävän ihana, sopivan helppo, mutta ei kuitenkaan pitkästyttävä. Tosi mukavaa tehdä vaihteeksi itselle jotain nättiä, enemmän tulee tehtyä juttuja muiden tarpeisiin.

Tunika on kohta jo puolessa välissä, supernopea tehdä siis.

Orkidea

Tämän kuvan myötä tahdon toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille kanssasiskoille.

Kauan olen katsellut muiden kukoistavia orkideoita. Vihdoin päätin kokeilla saisinko pidettyä moisen kasvin hengissä.

Saapumisen jälkeen Orkideani on kukkinut nyt kolmatta viikkoa. Ihan alkumetreillä en sitä vielä ole onnistunut tappamaan.

Kohta onkin aika idätellä jo kasvimaalle istutettavia kasvejakin. Mitäköhän sitä tänä vuonna...

Listaa keskeneräisistä ja uusia suunnitelmia

Talvi saisi jo mennä. Pakkaspäivän kuva muistuttamaan vielä siitä, että on niissä pakkasissa jotain hienoakin.




Sitten käsitöihin. Kirjoneulesukka on edelleen vaiheessa. Into loppu ja uusi UFO on syntynyt. No, homma on sen verran pieni, että eiköhän tuo tämän kevään aikana valmistu. Idea oli kuitenkin kokeilla kirjoneuletta kun en sitä vielä tähän mennessä ollut koskaan saanut onnistumaan. Nyt onnistui kun oli kunnon ohjeet.

Työn alle pääsi kaulahuivi Susulta löytyneestä Gjestal Bris 50% villa 50% soija -langasta. Värinä beige-ruskea-harmaa. Malli on oma "vekkihuivi".

Edellisviikonloppuna tein ikuisuusprojekti lehmus -huivia muutaman mallikerran eteenpäin. Ei tuo taaskaan niin kamalaa ollut, ajatus vain hirvittää. Mallikertoja on nyt 12 ja huivin leveys noin 50cm. Varmaan 25-30 lehteä rivillä on se määrä joka riittää hartioille kiedottavaan huiviin. Ja lanka on hirmu ohutta. No ehkäpä se tuosta valmistuu jos pidän reissutyönä.

Työn alla on myös Revontuli jostain alelaarista mukaan tarttuneesta Novitan Tico Ticosta.

ToDo -listalla on lisäksi säärystimet tytölle. Myöskin Susun poistolaarista löytyneistä pinkeistä langoista.

Yksi pipomalli jota ehdottomasti haluan kokeilla on Wurm. Tuo saa nyt vain odottaa kunnes saan joitakin keskeneräisiä valmiiksi.

Valmistuneita ja keskeneräisiä

Ihanat raitatossut valmistuivat Huopasesta edellisessä postauksessa linkitetyn ohjeen mukaan. Ohjeella tossuista tulee mukavan jalanmukaiset ja sutjakat. Toiset samanlaiset tossut odottavat huovutusta ja langat on ostettu jo miehenkin versioon. Jääköhän tähän koukkuun?

Pitsisukat valmistuivat vihdoin, kuvia en vain ole saanut aikaiseksi, vaikka nuo kuvaamisen arvoiset kyllä ovatkin. Ensimmäiset ohuesta langasta kudotut, varpaasta ylös kudotut pitsisukat ja onnistuivat vielä kerralta.

Uusista sovelletuista kirjoneulesukista ensimmäinen on jo valmis ja toinen odottelee aloitusta. Ensimmäistä kertaa sain kirjoneuleenkin näyttämään suht oikealta ja käytössäkin tuntuu ihan mukavalta. Ei kiristä eikä pullistele.