Muuttotouhuja

Viimeinen kuukausi on mennyt tarkkaan muuttotouhuja miettiessä. Neulomukset ovat luonnollisesti saaneet odotella parempia aikoja. Siivoamista, järjestämistä ja inventaariota on tehty nyt sekä ennen, että jälkeen joulun. Hiljalleen alkaa suurin osa tavaroista olla paikoillaan, vaan kaappien siivoamista kyllä riittää edelleen.

Uusi koti on ihana, tilava, avara ja valoisa. So, so happy :)

Huomenna valmistaudumme uuden vuoden vastaanottoon. Olkoot se menestyksekäs myös sinulle.

Loppuun teemakuva:

Onneksi näistä on jo päästy eroon :)

Ruuhkaa

Tätä se on. Työmatkoja. Asunnon osto- ja myyntitouhuja, muuttoa, lasten harrastuksia, joulujuhlia, harrastusten esityksiä ja kilpailuja, vanhempainiltoja, kehityskeskusteluja, kirpparia,  jouluvalmisteluja ja mitä vielä keksinkään. Kaikki samaan aikaan ja saman pään muistettava.

Kiirettä pitää. Samat valmistuneet odottavat edelleen kuvaamista, ja uutta toivottavasti valmistuu vielä lähiaikoina. Tästähän saatiin rakennettua oikein blokkaamattomien kässyjen backlogi. WOW.

Järki ja tunteet

...Eivät taas ihan ole kohdanneet. Järki sanoo että nyt ostolakkoa kunnes lankalaatikossa on tilaa uusille langoille. Tunteet sanovat että nyt pitäis saada jotain uutta ja mielenkiintoista puikoille ja mielellään heti.

Uuden Modan kolahdettua postilaatikkoon, oli vain mentävä Susulle ostamaan puserolangat kansikuvaneuleeseen, vaikka järki sanoisi mitä. Mikäpä sitä olisikaan parempaa syyslohtua kuin unelmankevyt ja pehmeä mohair. TeeTee Lumi on lankana minulle uusi tuttavuus ja aivan ihana lanka. Vähän kyllä hirvittää miten helposti mahtaa nukkaantua sitten valmiina. Kokemuksia?

Nyt on muutenkin erikoinen tilanne, kun valmiina olisi kaksi työtä valokuvaamista vaille. Kamera ei nyt vaan tunnu tarttuvan käteen mitenkään.

Edit: Piti vielä sanomani että Kardemummalla oli aivan ihanat kämmekkäät jotka pääsivät työlistalleni. Parasta on, että nämä voi tehdä Novita Nallesta jota minun varastossani on edelleen ihan liikaa. Linjassa siis myös sen Järjen kanssa ;)

Sataa, sataa ropisee

Ei ole vielä aurinko, kamera, huivi ja minä sattunut samaan paikkaan yhtä aikaa, joten huivin kuvaaminen siirtyy. Täytynee tyytyä korvikekuviin jos en viikonloppuna saa huivia kuvattua.

Nyt on puikoilla lapaset joista pitäisi jonkin sortin dinosaurukset hahmotella ylläriksi nuoremmalle. Siitä lisää kohta kun alkavat hahmottua.

Mihin sitä sitten tarttuisi...

Lehmuksen saaminen pois työlistalta avasi pohdinnan. Mitä seuraavaksi? Huivi, kauan kaipaamani hihatin, paita, villatakki vai jokin muu lämmitin. Huivien malleja olen silmäillyt ja vaikka vannoinkin tekeväni seuraavaksi helpon mallin, eivätpäs ne helpot ja yksinkertaiset miellytä silmää lainkaan. Ullasta pari kivaa mallia jo löytyi, mutta edelleen arvonta eri vaihtoehtojen välillä jatkuu.

Vilkaisu lankalaatikkoon taas vinkkaisi siihen suuntaan että sukkia, pipoja ja kaulureita olisi syytä tehdä. Sukkalangat ovat marinoituneet jo vuositolkulla, eivätkä ne tätä vauhtia mihinkään häviä. Lisäksi lankalaatikosta löytyy kummallisia pieniä määriä pehmeää merinoa ja erilaisia pätkävärjättyjä lankoja. Tarpeeksi pipoon tai kauluriin, mutta liian vähän kaulahuiviksi.

Ehkäpä nyt jonkun aikaa täytyy totutella tähän kahden keskeneräisen työn hämmentävään tilanteeseen. Kyllä se seuraava ohje sieltä sitten taas iskee :)

Se on valmis!

Ikuisuuslehmus nimittäin. Tänään aamupäivällä kudoin viimeiset kierrokset ja päättelin. Lankaa piti satuttaa pariin otteeseen ja vähän jouduin purkamaan että sain langan riittämään.

Nyt huivi odottelee pääteltynä + apulangat kiinnitettyinä kastelua ja pingotusta. Kuvia tiedossa kunhan aurinko taas pilkahtelee.

Lehmus oli kokonaisuudessaan hyvin opettavainen kokemus. Ensimmäinen isompi pitsineule, joka opetti myös purkamaan oikein, täytyi olla tarkkana ettei purkaessa jää jokin nostettu tai kavennettu silmukka palauttamatta.

Samalla sain myös uskoa siihen että näinkin iso ja haastava työ on mahdollista viedä loppuun. Toki aikaa kului ja hermojakin, mutta vähän kerrassaan työ eteni.

Seuraavaan kolmiohuiviin varaan suosiolla tuplasti enemmän lankaa - vaikka valmiiksi saaminen sitten viekin enemän aikaa - on lopputulos kuitenkin sitten reilunkokoinen huivi. Ja langan väriksi jokin muu kuin vaalea beige.

To-Do -lista

Kässäpussista innostuneena laitoin seuraavan jo tulille. Kovin olin tyytyväinen kun sain vanhat huopaset pois varastoista, vaan jo piti käydä ostamassa uudet seuraavaa pussia varten. Kovasti mietityttäisi vuorin ompeleminen pussiin jolloin saisi sisätaskua pikkutavaroita varten yms. Näihin jää koukkuun :)

Kudoin kässäpussin siis yksinkertaisesta Huopasesta ja verratessa ohjeen kuvaan, minun pussini oli paljon matalampi. Nyt pohdin millainen pussista tulisikaan jos sen kutoisi kaksinkertaisesta Huopasesta... tai hankkisi jotain muuta lankaa kuin Novitaa.

Tuo matala versio on juuri sopiva "sumpsa" siis käsilaukku jossa pitää lompakkoa yms. ja ihan hauska tuollaisenakin. Seuraavasta yritelmästä teen hieman korkeamman, josko saisin aikaiseksi pussin johon mahtuu myös käsityölehti/ohjeet mukaan.

Viimeisimmässä Modassa oli myös paljon innostavia ohjeita. Vielä en ole kuitenkaan päättänyt mitä niistä toteutan. Päivätyö vie tällä hetkellä ihan liikaa aikaa, joten to-do -lista senkuin vaan kasvaa.

 Tällä hetkellä työn alla ovat siis:

1. Huovutettu kassi
2. Lehmus huivi
3. Miehen sukat

Ei varmaankaan tarvitse edes sanoa, että tuo kassi on nyt se mikä on aktiivinen. Niin hauska ja helppo noita on tehdä.

Huovutettu kässäpussi

Kuluneena kuukautena on tehty aivan liikaa töitä ja aivan liian vähän käsitöitä. Kässäpussi on ollut huovutettuna jo useamman viikon, mutta blokkaaminen on jäänyt. Tässä se nyt tulee:

Ennen huovutusta:

Jälkeen huovutuksen:

Vaikka kassi kudottiin suorakaitaleen muotoiseksi, pohja muotoili kassin niin että se näyttää levenevän ylöspäin. Yllättäen kassi tuntui kutistuvan korkeussuunnassa enemmän kuin leveyssuunnassa.

Tässä kyllä huomasi hyvin huovuttamisen koukuttavuuden. Koskaan et tiedä miltä lopputulos oikeasti näyttää ja lopputulos on aina hieno!

Säilykkeet

Aikani kuluksi järjestin jämälankalaatikkoni. Keräsin kaikki nyrkkiä pienemmät pallot lasipurkkiin. Nyt pitäisi vain keksiä näille jokin fiksu käyttötapa.

Kassi etenee vauhdilla, ehkäpä jo ensi viikolla pääsen huovuttamaan, kunhan vain iltaisin ehtii kutoa. Työt alkavat taas maanantaina, ja saattaa hyvinkin olla, ettei iltaisin juuri ehdi harrastaa.

Kässäpussi

Nyt kun yksi työ on saatu työjonosta pois, voikin aloittaa yhden uuden.. Kässäpussinani on toiminut Marimekon unikko -muovikassi jo vuoden tai kaksi ja alkaa olla myös sen näköinen. Uusi kässäpussi tarvis saada, ja tietenkin itse tehty.

Ravelrya selaillessani törmäsin tällaiseen ilmaiseen ohjeeseen, joka näyttäisi kattavan tarpeeni hyvin. Samalla saan varastoistani vanhat Huopaset pois.

Jonossa on tällä hetkellä:

• Kässäpussi Huopasesta
• Lehmus -huivi
• Miehen Sukat seiskaveikasta (kärjestä aloitetut)
• Kirjoneulesukat itselle TicoTicosta

Jostain syystä olen ylivoimaisesti eniten käyttänyt näitä sukkia. Näin kylmänä kesänä villasukat olivat mökillä todellakin tarpeen ja mökilta tullessa heitin sukat pesuun. Hiukan piti ihmetellä mitä ihmettä nyt laitan jalkaan. Onneksi varastoista löytyi muitakin, vaikka ei välttämättä ihan yhtä mukavia.

Huivitus

Mökkiloman aikana valmistui Simplicitas ja nyt on tuumaustauon paikka. Huivin malli oli kiva, ja siksi varmasti valmistuikin näin nopeasti. Hyvä ja helppo autoneule. Huivista tuli vain suht pieni, hieman yli 80 senttiä pitkältä sivulta, eli menee just kaulan ympäri solmuun. Ehkä suurin ongelma on lanka, joka tuntuu kaulaa vasten aika karhealta.

Kuvasin huivin jo, vaikka en langanpätkiä ole vielä päätellyt, enkä pingottanut.

Lanka on Trekking hand art, käsinvärjätty sukkalanka 75% Superwash uutta villaa, 25% Polyamidia. 100g = 420m. Väri on Sahara 550.

Täytyy varmaankin vielä kostuttaa ja pingottaa huivi ja katsoa pehmentyykö se lainkaan huuhteluainekylvyssä. Tähän työhön taisin valita myös liian pienet puikot, numeroa suuremmilla puikoilla huivi olisi ollut hieman isompi ja asettunut paremmin.

Joka tapauksessa tämä todistaa sen, että minun on mahdollista saada huiviprojekti valmiiksi. Simplicitas oli niin mukava ohje, että taidan toteuttaa toisenkin jostain oikeasta huivilangasta.

Saatuani Simplicitaksen valmiiksi, jatkoin ikuisuus -lehmuksen työstämistä. Huivissa on nyt yläreunassa 20 ehjää lehteä ja huomasin, että ohjeen melko samanlaisesta langasta toteutetussa huivissa oli 26 lehteä yläreunassa. Melkein ollaan siis jo perillä. Ehkäpä jo tänä kesänä saan päätellä ja pingottaa valmiin huivin. Tai ainakin niin voi toivoa.

Tässä pari kuvaa todisteeksi että kyseinen huivintekele todellakin on olemassa :)

Tuo lehtikuvio on kyllä kiva ja näyttävä, vaikkakin sen verran olen viisastunut että jatkossa valitsen yksinkertaisempia huivimalleja.

Se on niin loma!

Kolmen viikon lomani on jo yli puolenvälin. Viime viikon vietimme Turun saaristossa mökillä. Saaristolla on minuun ihmeellinen vaikutus. Olo on kevyt ja arkiset huolet tuntuvat niin kovin kaukaisilta.

Lapset olivat toki innoissaan merestä ja uimisesta, vaikka kelit eivät nyt sitä oikein suosineetkaan. Mökkielämässä on sekin puoli -  varsinkin vuokramökissä - että tekemistä on vähemmän kuin esimerkiksi kotona ja sitä yhteistä yhdessäoloa tulee enemmän. Sateen vihmoessa ulkona, opetimme nuorimmalle Skippoa ja pelasimme Inkan aarretta. Vielä ei ihan kärsivällisyys riitä Skippoon, mutta ensi kesänä jo varmasti.

Luonto on myös ihan eri tavalla läsnä saaristossa. Ensimmäisenä päivänä viedessämme roskista, näimme naarashirven vasoineen. Souturetkellä rantaheinikossa aterioi kauris. Eräällä parkkipaikalla pienet sammakot olivat piiloutuneet soran joukkoon ja lähtivät askelten alta joukolla karkuun. Iltamyöhällä taas kymmensenttiset ukko-etanat olivat vallanneet huussipolun ja askeleitaan kannatti varoa.

Saari oli punaisenaan metsämansikoista ja sehän lapsia tietenkin myös ilahdutti. Aika paljon keräsimme ja teimme mansikkamaitoa, silti kerättävää jäi vielä seuraavillekkin tulijoille.

Kotiuduimme eilen ja siitä lähtien pesukone on laulanut. Miksi kukaan ei ole pessyt meillä pyykkiä sillä aikaa kun olimme poissa?

Vielä loppuun pakollinen risteilijäbongaus:

Diplomaattisia neuvotteluja

Nimittäin ompelukoneeni kanssa. Ryökäle yrittää aina sopivan tilaisuuden tullen imaista ompelemani kankaan alalangan syöttöaukkoon ja saa aikaiseksi pahantulista ähinää ja puhinaa. Loppujen lopuksi valmista tuli ja saaja on tottakai onnessaan uudesta mekosta. Liekö hankaluuksien syy ohut trikoo, käyttäjän taitamattomuus vai koneen epäilemättä kovasti kaipaama tekemätön huolto. Viimeisiä ompeleita ommellessä oli diplomaattinen välirauha jo miltei saavutettu. Vähän kuitenkin kaihertaa se uuden koneen hankinta mielessä, vaikka omat oikkunsa on epäilemättä niilläkin - ja huoltoa kaipaavat.

Lopputulos on kuitenkin ihan kiva. Malli on Ottobren kevään lastenmallistosta ja sen tuntuinen että tällä mallilla voisi toisenkin mekon tehdä. Helppo ja nopea olisi tehdä epäilemättä varsinkin jos olisi vähän rutinoituneempi ompelija. Ainoa joka hieman herätti ihmetystä oli kaulus ja kainalot. Mielestäni leikkasin reilut saumavarat ja ompelinkin ne tolkullisen levyisenä, silti ekalla yrittämällä mekko kiristi kainaloista. Toisella yrityksellä ompelin kauluksen niin niukalti kuin osasin ja nyt on ok. Hieman tuo kaulus löpöttää ja on tuollainen "neliö" mutta haitanneeko tuo.

Omenapuut kukkivat täällä täysillä ja ulkona on hirmuisen lämmin. Lapset toki tykkäävät ja viihtyvät ulkona. Itse kyynikkona pelkään että se kesä onkin sitten tässä ja kesä-elokuu vietetään sateen ja viiman merkeissä. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Nopea päivitys

Kevät on tullut ja sen myötä kevätaskareet. Aika kuluu lasten synttäreitä järjestellessä, puutarhassa ja kyllä vain se työkin ottaa omansa.

Pari viikkoa sitten sain ähkyn aloittaa uusi huivi tilaamastani huivilangasta. (Tähän kohtaa täytyy sanoa että jossain viiraa kyllä pahasti kun uusia huiveja aloittelen vaikka edellisestäkin tuli ikuisuushuivi.)

Uuden huivin malli on simplicitas ja lankana keltaruskea käsinvärjätty sukkalanka.

Tällä hetkellä keskeneräisenä on siis:

- Simplicitas -Huivi
- Lehmus -huivi
- Kirjoneulesukka TicoTicosta
- Miehen seiskaveikkasukka (kärjestä aloitettu)

Tuossa simplicitasta kutoessani mieleen tuli ajatus, josko tuon jättäisikin sen verran pieneksi, että sitä voi pitää päässä kesällä. Jälki on mukavan joustavaa, ja reunapitsikään ei näyttäisi vaativan tietyn kokoista huivia ennenkuin natsaa. Meillä tytöt pitävät kovasti huiveista, ja olisihan tuo itsellekkin käyttökelpoinen.

Surrur sanoo ompelukone

Kolme iltaa siinä meni, mutta valmista tuli. Tunika/mekko pienemmälle tytölle.  Ohje on Strawberry Tunika Ottobre 3/2008 110cm koossa.

Ompeleminen oli pitkästä aikaa hauskaa, vaikka kauluksen tekemisessä meinasikin välillä mennä hermot. Kolmannen purun jälkeen alkoi näyttää siltä, että tuo kaarroke osa ei enää kestä uutta purkua, joten tuollainen siitä nyt tuli. Kuitenkin paras kolmesta. Hihansuissa homma sujuikin jo melkein rutiinilla.

 Ompelukone myös temppuili, joihinkin sen temppuihin olen jo ratkaisun löytänyt, mutta uuden paljon paremman(ja kalliimman) koneen hankkiminen kyllä houkuttaisi.

Mekon onnellinen omistaja ehti jo mennä nukkumaan ennen mekon valmistumista, joten nyt on tyytyminen vain henkarikuvaan.

Metrisukat valmiit

Miehen tilaussukat valmistuivat tänään. Mielessäni nimesin nämä metrisukiksi, kun jalkaterä vain jatkui ja jatkui. Huomaa miten olen tottunut tekemään sukkia lähinnä lapsille ja itselleni ja miehen nro 43 sukka tuntui aivan mahdottoman isolta.

Sukkien saaja oli tietenkin tyytyväinen "kait näitten kanssa pärjää". Napakka istuvuus ilmeisesti hieman yllätti seiskaveikasta kudottujen "säkkien" jälkeen. Sukissa on jalkateräkin 3+1 joustinta, joten kyllähän ne napakasti istuvat ainakin näin alkuunsa.

Varsi ja jalkaterä siis 3+1 joustinta, vahvistettu kantapää ja kärjessä leveä nauhakavennus.

Sukkiin meni 2 kerää Regian sukkamonster -lankaa niin että molemmista keristä jäi pieni nyssäkkä jäljelle.

Ekoaskartelua

Monen peräkkäisen vapaapäivän kunniaksi teimme vanhemman tytön kanssa ekoaskartelua. Lopputuloksena oli istuinalustoja muovipusseista ja superlonista.

Ensin 3 tai useampi muovipussista leikattu palanen sulatetaan yhteen (yksi kerrallaan) silitysraudalla silittämällä (1.5 pistettä tuntui olevan hyvä lämpötila). Tietenkin leivinpapereiden välissä, ettei rauta ole tuon jälkeen entinen. Viimeiseen kerrokseen jotain koristeluja ja sen jälkeen kaksi muovipussilevyä ommellaan yhteen ja superloni sujautetaan sisään ja ommellaan viimeinenkin reuna yhteen.

Sulatetusta muovipussista tulee tukeva ja miellyttävän rouhea pinta, joka hieman rypistelee, mutta tuokin on jotenkin viehättävää. Näihin omiini tikkasin vielä "saumavarat" yhteen että näyttäisi viimeistellymmältä.

Helppo ja hauska askartelu ja vanhempi tyttö oli kovasti mielissään yhteisestä touhusta. Muovipussi on tietenkin aika liukasta ommeltavaa, mutta sujui kunhan ei tavoittele täydellisyyttä tässäkään.

Istuinalustojen kaikki materiaalit ovat kierrätyskamaa ompelulankaa ja silitykseen käytettyä leivinpaperia lukuunottamatta.

Kaikkein parasta tässä työssä oli se, että sai tuhottua kaappiin kertyneitä muovipusseja ja jälki on oikeasti ihan mukavaa. Istuinalustoja päästään testaamaan parin viikon kuluessa luistelukoulun kevätnäytöksessä, ja tietenkin jos päätämme lähteä eväsretkelle, nämä kuuluvat ilmiselvästi mukaan.

Muovipusseista löytyy ihan upeita kuoseja, ja näissä harjoitteluversioissa käytin pelkästään valmiita kuvia. Erivärisistä pusseista pystyisi leikkaamalla tekemään kaikenlaisia figuureita, mahdollisuuksia olisi rajattomasti.

Sen verran tuli todettua eri muovipusseista, että parhaiten tähän soveltuvat hieman paksummat pehmeät muovit. Mitä enemmän muovi rapisee, sitä enemmän se tuntui kutistuvan silitysvaiheessa.

Tuubikauluri valmistui

Reissuviikonloput ovat todella tehokkaita. Menomatkalla kudoin tuubikauluria hyvän matkaa, ja paluumatkalla kaventelin miehen sukan kärkikavennukset ja aloittelin parin.

Tuubikauluri valmistui lauantaina, ja pääsen mallaamaan sitä kevättakkiini. Kuvia tulee kun ehdin ottaa. Loppujen lopuksi viimeisen kerän kutomiseen meni yksi ilta, eli nopeastihan tuo olisi valmistunut jos vain olisi ottanut asiakseen.

Lisäksi miehen ensimmäinen sukka valmistui, vaikka lopullista sovitusta ei vielä ole tehty. Toisen sukan alku on jo puikoilla, etenee viimeistään kun lähdemme taas seuraavan kerran sukuloimaan ;)

Keskeneräisiä tällä hetkellä

1) ikuisuushuivi (ens syksynä jo 3. vuosijuhla)
2) kirjoneulesukat itselle
3) Miehen sukat

Miehen sukat valmistuvat ensin, koska niille on tilaus. Tuo ikuisuushuivikin pitäisi joskus saada pois kässäpussin pohjalta. Jokohan ens kesänä onnistuisi..

Seiskaveikkaa

Tämä on taas vähän noloa. Eksyin Anttilan alelaatikolle ja kyllähän sieltä jotain tarttui mukaan. Nimittäin niitä sinisiä 7 veikkoja.  Yksi kerä sinivalkoista Polkkaa ja toinen turkoosisävyinen. Nyt ainakin ukkokulta saa niitä sukkia jos on tähän saakka joutunut olemaan ilman. Ihmeen hiljaa se onkin vierestä katsellut kun muille on syntynyt sukkia, lapasia, pipoja, kaulahuiveja ja ties mitä.

Oikeasti olin ajattellut ostaa sinisiä Nalleja, mutta sinisten Nallejen valikoima ainakin tässä meidän Anttilassamme oli ihmeen huono. Ruskeana, turkoosina ja vihreänä oli jotain, mutta ihan perus sininen puuttui kokonaan. Seiskaveikasta taas löytyi juuri nuo kaksi Polkkaa. No jospa keskityn nyt tekemään nuo Regiasukat ensin, ja katsotaan sitten siirrytäänkö seuraavaksi kesäisempiin töihin, vaikkapa niihin tiskirätteihin ;-) Seiskaveikasta tulee ainakin nopeasti valmista, vaikka se aika paksua onkin kutoa.

Kevään korvalla

Täällä kevättää jo kovasti. Tiet ovat jo vapaat ja aurinko paistelee. Tämä on juuri sitä aikaa kun ikkunat huutavat pesutarpeessa ja auringonsäteet valaisevat pölyhiukkasten tanssin.

Ulkona ei vielä mikään kasva, joten eläviä kasveja on varjeltava vielä sisätiloissa. Vanhempi tyttö valitsi kaupasta oikein kauniit tulppaanikimput ja innostuin leikkimään kameran kanssa.

On täällä käsitöitäkin tehty. Miehen sukat ovat edistyneet yli kantapään. Tuo Regian Sukkamonster -lanka on mielettömän hienon väristä. Kuva kylläkin latistaa värejä, oikeasti nuo siniset ovat vaaleansininen, turkoosi sekä tummansininen ja piristeenä vaalea vihreä.

Parsimishommia

Ihanaiset huovutetut tossukkani ovat kulumassa puhki eikä auttanut muu kuin ottaa parsinneula käteen ja yrittää pidentää tossujen käyttöikää vielä vähäsen. Onnettoman ohuiksi ovat kantapäästä ja päkiästä jo kuluneet. Onneksi toiset lähes samanlaiset tossut on jo huovutettu ja odottavat että edellisistä aika jättää.

Pikaisesti arvioiden tossujen käyttöikä oli noin vuosi, lähinnä talviaikaan käytetyt, kylläkin.

Neulalompakko

Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneen esiin ja tein "neulalompakon". Muuta nimeä en tuotokselle tähän hätään keksinyt :)

Neulalompakon tekeminen on ollut mielessä jo pitkän aikaa, koska ompelu- ja parsinneulat ovat tähän saakka olleet omissa myyntipaketeissaan ja aikaa myöten pahvit löystyvät ja neulat luiskahtelevat siitä irti. Lopputulos on se, että neulat pyörivät käsityösalkun pohjalla ja osa lienee hukkunutkin.

Sunnuntain ratoksi valmistui tällainen:

Neulalompakko suljettuna

...ja avattuna

Päälikangas on kassiprojekteista tähteeksi jäänyt vahakangastilkku ja sisäpuoli paksua askarteluhuopaa. Reunaan valikoitui tällä kertaa musta kanttinauha.

Töiden purkaminen on tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niin purettiin tästäkin ensimmäinen ompelus. Ensimmäisellä kerralla ompelin kanttinauhan suunnattomalla itsevarmuudella pelkkien nuppineulojen kanssa kiinni. Lopputulos näytti sitten siltä, kuin ekaluokkalaiseni olisi päässyt riehumaan ompelukoneen kanssa. En kuitenkaan kehdannut syytä ekaluokkalaisen niskoille työntää, joten purkuun meni.

Toisella yrittämällä ompelin niinkuin ope ala-asteella opetti, ensin sisäpuoli ja sitten ulkopuoli ja suht siedettävää jälkeä tuli. Ei mitään loistavaa, mutta kehtaan sanoa itse tehneeni. Terveiset vanhalle opettajalleni. Näin pitkään meni, että uskoin miten se pitää oikeasti tehdä :)

Varastoista löytyi tähän työhön mielestäni hienosti sopiva puinen nappi. Ainoastaan vahakankaan kuosi olisi voinut olla vähän värikkäämpi. Tuossa kankaassa on tummansinistä ja limenvihreää, ja nyt sattui palanen jossa ei limeä ole kuin tuon pienen viirun verran nurkassa.

Pieniä erimielisyyksiä oli koneen kanssa siitä mistä ja miten ommellaan, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen ja ompelu pitkästä aikaa oli ihan kivaa. Työ valmistuikin nopeasti, eikä keittiöön tullut sellaista hirvittävää langanpätkäsotkua kuin joskus aikaisemmissa projekteissa on tullut.

Uusi aloitus

Uusien töiden aloittaminen on niii-in ihanaa. Eri asia sitten saako niitä koskaan valmiiksi.

Eräänä iltana huomasin, etten ollut tehnyt lainkaan jalattimia ukkokullalle (tai yhdet palatossut tein jotka alunperin oli tarkoitettu itselle, mutta olivat liian isot. Niitä ei lasketa). Eipä muu auttanut kuin alkaa kaivaa lankavarastoista sopivan värisiä lankoja. Uskomatonta mutta totta. Miehiset värit olivat lähes lopussa. Jostain syystä viime aikoina on tullut ostettua vain hempeitä ja vaaleita sävyjä.

Loppujen lopuksi päädyin tekemään sukat Regian sinisävyisestä sukkamonster -langasta. Lanka on melko ohutta, ja hiukan epävarmaa onkin, saako hyväksynnän. Jos ei, täytyy sitten mennä kaupan kautta ja hakea sopivan sinisiä paksumpia lankoja. Näiden sukkien pitäisi olla nopea välityö, mutta mikään ei ole sanottua kun vapaa-aikaa tuntuu olevan niin kovin vähän.

Kevättä kohden

Talviloman viimeinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Kevät on jo ovella, vaikka sitä ei kovin selvästi vielä huomaa.

Kävimme merenrannalla lasten kanssa eväsretkellä ja  pirteä tuuli saatteli meitä parkkipaikalta. Onneksi metsän suojassa ei tuullut, ja saimme nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Kalliolta aurinko sulatti jo lunta, joten askeleitaan sai varoa.

Navakka tuuli tuiversi irtolunta jään pinnalla, joskus vaakasuoraan, joskus pyörteillen. Jää tuntui vielä kovin paksulta, vaikka sen hauraudesta onkin saatu jo ensimmäiset varoitukset.

Aurinko tuntui häikäisevän kirkkaalta sinisellä taivaalla.

Meri vielä tiukasti jäällä kahlehdittuna. Tuuli on nuollut jään melkein puhtaaksi irtolumesta.

Aurinko on jo korkealla puolen päivän aikaan.

 
Kaunis sää oli saanut paljon ihmisiä liikkeelle. Kahvin ja eväiden jälkeen meidän oli aika suunnata kotia kohti.

Elämänviisastelua

Olen heikkona elämäntapaoppaisiin ja erityisesti niiden käytännön esimerkkeihin. Kuulkaas seuraavaa Stephen R. Coveyn kirjassa olevaa kertomusta liittyen proaktiivisuuteen:

Kun kerran olin eräässä seminaarissa puhumassa proaktiivisuuden käsitteestä, luokseni tuli mies, joka sanoi: "Kuule, minusta sinä puhut järkeviä. Mutta kaikki tilanteet ovat omanlaisiaan. Ajatellaan vaikka minun avioliittoani. Olen tosiaan huolissani siitä. Vaimollani ja minulla ei kerta kaikkiaan ole enää samoja tunteita toisiamme kohtaan kuin ennen. Ilmeisesti en rakasta häntä enää eikä hän minua. Mitä minä voisin tehdä?"

 "Sitä tunnettako ei enää ole?" Minä kysyin.
"Ei ole" , hän vahvisti. " Ja meillä on kolme lasta, joista haluamme pitää hyvää huolta. Mitä ehdottaisit?"
 "Rakasta vaimoasi", minä vastasin.
"Kuten jo sanoin, se tunne on kadonnut."
"Rakasta häntä."
"Nyt sinä et ymmärrä. Rakkautta ei enää ole."
"Rakasta siis häntä. Jos rakkauden tunnetta ei ole, siinä on hyvä syy rakastaa häntä."
"Mutta miten voi rakastaa, ellei rakasta?"
"Hyvä ystävä, 'rakastaa' on teonsana. Rakkaus - rakkauden tunne - on rakastamisen hedelmä. Rakasta siis häntä. Palvele häntä. Uhraudu. Kuuntele häntä. Ole empaattinen. Arvosta häntä. Tue häntä. Oletko valmis tekemään sen?"

Rakastaminen on tekemistä. Reaktiiviset ihmiset tekevät siitä tunteen. He antavat tunteiden ohjata itseään. Hollywood on pitkälti saanut meidät uskomaan, että ihminen on tunteidensa tuote. Mutta Hollywoodin tarinat eivät kuvaa todellisuutta. Jos tunteemme hallitsevat tekojamme, syynä on se, että olemme luopuneet vastuustamme ja sallimme niiden ylivallan.

Proaktiivinen ihminen saa aikaan rakkautta. Rakkaus koostuu teoista: Uhrautumisesta, pyyteettömistä teoista, kaikesta sellaisesta mitä äiti tekee saattaessaan vauvansa maailmaan. Jos haluaa tutkiskella rakkautta, on tutkiskeltava niitä jotka uhrautuvat toisten puolesta. - jopa sellaisten puolesta, jotka loukkaavat heitä tai eivät anna mitään vastineeksi. Jos olet isä tai äiti, ajattele rakkautta lapsiasi kohtaan, joiden puolesta olet uhrautunut. Rakkaus on arvo, joka ilmenee rakastavissa teoissa. Proaktiiviset ihmiset alistavat tunteensa arvoille. Rakkaus, tunne, voidaan palauttaa henkiin.

Polvisukkien kohtalo ja Knit Pro

TicoTico polvisukkien tekeminen alkoi tökkiä oikein tosissaan. Olen aina pitänyt sääriäni lyhyinä ja paksuina, mutta nyt tuntuikin ettei se kantapää tule vastaan ollenkaan. Raita raidan jälkeen matkaa oli ihan yhtä paljon jäljellä kuin edellisellä mittauksella. Amppariraitakin kutistui jalassa ruman ohueksi. Arvatkaas mitä kävi. No purettiin. On se vaan söpöä, kun 4-v istuu lattialla totaalisen keskittyneenä purkamiseen. Tuo TicoTico on nyt jo useampaan kertaan purettua, joten pinta alkaa olla aika karvaista ja hankalaa purettavaa. Yhteistyöllä tuo kuitenkin sujui, eikä saatu aikaan edes isoa takkua.


Sukkaa on kuitenkin laitettava alulle puretun tilalle. Mallin löysin vanhasta toe-up -kirjasta ja se on ihan hykerryttävän kaunis. Tähän saakka kirjoneulekin on onnistunut hyvin ja pinta on (omasta mielestä) siistiä ja nättiä. Ohjeessa kyllä kehotettiin käyttämään nro 2.5 puikkoja ja minulla on 3, eli hieman löysempää jälkeä tulee kuin ehkä pitäisi. Kaikeksi onnettomuudeksi katkaisin  nro 3 Knit pro pyöröni ja nyt toimitaan jollain vanhoilla varapuikoilla. Olen kuullut tuosta bambupuikkojen helposta katkeamisesta kyllä tarinaa, mutta onnettoman pienellä väännöllä kyllä katkesivat. Toki nro 3 puikko on kyllä kamalan ohut. Tämän illan olenkin viettänyt webbaillen ja ihmetellen kun metallisenakaan ei nro3:sta ohuempaa knit pro:ta näytä olevan olemassa.

Presidenttiä etsimässä

Huomenna sitten ratkeaa tuleeko vaaleissa toinen kierros vai ei. Bloggaajaindikaattorin mukaan Haavisto on vahvoilla. Kirjoittelun perusteella jopa yllättävän vahvoilla. Toivottavasti pääsee toiselle kierrokselle, ja siitä tuleekin varsin jännittävä.

Itse olen vastarannan kiiski. Ärsyttää kun joku on niin suuri ennakkosuosikki ettei kukaan muka pärjää kisassa. Pakkohan on löytyä joku joka  pystyy laittamaan kampoihin ja oman näkemykseni mukaan se näissä vaaleissa on nimenomaan Haavisto.

Niinistö edustaa kovia arvoja ja rahan valtaa, Haavisto taas pehmeitä ja ympäristöystävällisiä arvoja. Eipä olisi pahitteeksi jos yhteiskunta muuttuisi vähän inhimillisemmäksikin.

Omalla EI -listallani ovat ehdottomasti Soini, edustamiensa ahdasmielisten arvojen vuoksi, Essayah samasta syystä ja Väyrynen koska on vaan niin Paavo. Pöö Paavo jäykkäniskaisuutensa vuoksi, eikä kolmaskaan Paavo vahvoilla ole. Eipä montaa ehdokasta jää edes jäljelle :)

Joka tapauksessa huominen on jännitävä päivä.

Neulojan ergonomia ja lihassäryt

Kauluria neuloessani huomasin, että minulla on taipumusta jännittää hartiat kohti korvia ja neulomisasento on vähintäänkin omituinen. Ihmeesti työkin tuntuu sujuvammalta kun osaa pitää hartiat alhaalla ja kyynärpäät sivuilla, ei edessä kuin ne tuntuvat minulla kiipeävän aina kun en huomaa niitä vahtia. Eipä ihme että niska-hartiat ovat lähiaikoina olleet melkoinen kipupiste.

Viimeaikoina on tullut liikuttua normaalia vähemmän, ja se tietenkin sitten aiheuttaa jumeja niska-hartia -seudulla. Joka ilta jos neuloo vähän, viikon lopulla onkin hartiat jo ihan reilusti jumissa ja jännityksissä. Päätetyö ei erityisesti auta asiaa.

Hartiavaivoihin olen huomannut toimivaksi rentoutukset jotka olen poiminut Asahi -kirjasta.

Ensin pyörittelyt, eli seisot keskellä lattiaa ja annat käsien heilua puolelta toiselle. Jatka niin kauan että ääriasennoisa ei tunnu kovia kiristyksiä. (pari minuuttia)

Tämän jälkeen "hiihtoliike" eli heiluttelet käsiä ees taas kuin hiihtäisit vuorohiihtoa. Heilahduksen puolivälissä voit koukistaa polvia, niin polvetkin saavat vähän liikuntaa.

Viimeisenä käsien ravistukset, eli heilauta kädet samassa tahdissa eteen ja taakse ja edessä ravista käsiä kuin ravistaisit pisarat sormenpäistä pois.

Näiden jälkeen sitten olkapäiden pyörittelyä molempiin suuntiin ja selkärangan köyristyksiä ja suoristuksia. Kukin varmaan tietää sen oman ongelmakohtansa, joten sen mukaan voi miettiä millaisia venytyksiä tarvitsee.

Koko hommaan menee noin 10 minuuttia ja jos toistaa päivittäin, ei niska-hartiaongelmista tarvitse huolehtia.

Purkuun meni taas kerran

Tuntuu että viime vuonna on töitä purettu enemmän kuin mitä on saatu valmiiksi.

Eilen illalla purkuun meni Gjestal Bris -kaulahuivinalku joka halusikin kauluriksi huivin sijaan. Lanka on kauniin kiiltävää ja pehmeää, siksi tuntui että tavallisena huivina lanka menee haaskuuseen. Perinteiset huivit eivät juuri nyt ole kovin muodikkaitakaan.

Kaulurin ohjeen nappasin syksyn Novitasta jossa kudottiin tuubi 160 silmukalla ja ainaoikealla. Mielestäni ainaoikea ei kuitenkaan tee oikeutta tuolle langalle, joten teen helmineuleella sen sijaan.

Kirjaostos

Bookplus tarjosi harrastekirjoja muiden ostojen ohessa edullisesti ja taas tuli mentyä halpaan.

Kirja on Paula Hammerskogin Neulo ja Nauti! Kirjasta näyttää olevan arvio myös Ullassa.

Minulle kirjan parasta antia ovat perusteelliset selitykset  töiden suunnittelusta ja viimeistelystä. Muutenkin tekniikkaosiot ovat hyvät ja perusteelliset. Neuleohjeet eivät sen sijaan iskeneet, mutta niiden tarkoitus lieneekin olla vain "perusohjeita" joita sitten itse voi lähteä muokkaamaan.

Mallineule muistiin

Marialla oli hauskalla mallineuleella kudotut sukat. Tätä täytyy kokeilla:

http://mariankasityot.blogspot.com/2012/01/hyvaa-uutta-vuotta-valipaivien.html
Tuo kyseinen mallineule on kyllä tuttu, olen siitä koetilkun joskus tehnyt, mutta sukkiin en sitä ole tajunnut laittaa.

Kuvasaldoa

Ohessa kuvia joita olen valmistuneista ottanut. Minulla on ongelmia monitorin kirkkaussäätöjen kanssa, joten siksi kuvat ovat tummia / värit vääristyneitä. Tämän hetkisellä näytölläni kuvat näyttävät valoisilta ja suunnilleen oikean värisiltä, mutta toisilla monitoreilla katsoessa kuvat ovat onnettoman pimeitä. Ehkäpä tämä tästä joskus ratkeaa.

Ekaksi kissalapaset. Lankana Novita Nalle Colori. Vanha, hyvin marinoitunut kerä jolle en meinannut keksiä mitään käyttöä, mutta tähän se tuntui istuvan hyvin.

Toisena raitalapaset, jotka ihanan kirkasvärisinä olivat hyvin iloisen ja houkuttavan näköiset. Niiden valmistumista sitten valvottiin silmä kovana vieressä ja pääsivät heti käyttöön, eivätkä joutaneet valokuvaukseen. Tässä lapaset siis jo pari kertaa vesilätäkössä uitettuina.

  
Siililapaset valmistuivat uudeksi vuodeksi ja myös riemastuttivat saajaansa kovin. Hauskathan nämä ovat. Lankana Novita isoveli meleerattu violetti ja karvalankajämä jonka etiketit ovat aikoja sitten hävinneet, ei kuitenkaan Novitaa.

Loppuvuosi oli siis kovin lapaspainotteinen. Joululahjaksi lähteneet miehen sukat eivät näköjään myöskään ehtineet kuvattavaksi, mikä on kyllä vähän harmi.

Kohtahan se on jo kevät

Raportointi on taas jäänyt, mutta se ei tarkoita, etteikö mitään olisi tällä välin valmistunut.

Uusimmat valmistuneet ovat siili -lapaset nuoremmalle. Idea on helppo, mutta kiilapeukalon kanssa edestakaisin neuloen sai kyllä pähkäillä (ja purkaa) useampaankin kertaan.

Lisäksi joululahjasukat miehelle Novitan kevät ja syksy -teemaväreistä. Hyvä että nekin langat vähitellen hupenevat.

Tällä hetkellä on kesken ikuisuushuivi, ruskea kaulahuivi ja polvisukat. Ikuisuushuivissa on tällä hetkellä 20 lehteä rivillä (mallihan oli Lehmus), eikä koko ole vielä lähellekkään riittävä että sitä voisi pitää harteilla. Kaulaan ehkä riittäisi. Lankaa on myös vielä jäljellä, vaikka kerä tuntuukin hupenevan jo aika vauhdilla.