Ei ole vielä aurinko, kamera, huivi ja minä sattunut samaan paikkaan yhtä aikaa, joten huivin kuvaaminen siirtyy. Täytynee tyytyä korvikekuviin jos en viikonloppuna saa huivia kuvattua.
Nyt on puikoilla lapaset joista pitäisi jonkin sortin dinosaurukset hahmotella ylläriksi nuoremmalle. Siitä lisää kohta kun alkavat hahmottua.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Mihin sitä sitten tarttuisi...
Lehmuksen saaminen pois työlistalta avasi pohdinnan. Mitä seuraavaksi? Huivi, kauan kaipaamani hihatin, paita, villatakki vai jokin muu lämmitin. Huivien malleja olen silmäillyt ja vaikka vannoinkin tekeväni seuraavaksi helpon mallin, eivätpäs ne helpot ja yksinkertaiset miellytä silmää lainkaan. Ullasta pari kivaa mallia jo löytyi, mutta edelleen arvonta eri vaihtoehtojen välillä jatkuu.
Vilkaisu lankalaatikkoon taas vinkkaisi siihen suuntaan että sukkia, pipoja ja kaulureita olisi syytä tehdä. Sukkalangat ovat marinoituneet jo vuositolkulla, eivätkä ne tätä vauhtia mihinkään häviä. Lisäksi lankalaatikosta löytyy kummallisia pieniä määriä pehmeää merinoa ja erilaisia pätkävärjättyjä lankoja. Tarpeeksi pipoon tai kauluriin, mutta liian vähän kaulahuiviksi.
Ehkäpä nyt jonkun aikaa täytyy totutella tähän kahden keskeneräisen työn hämmentävään tilanteeseen. Kyllä se seuraava ohje sieltä sitten taas iskee :)
Vilkaisu lankalaatikkoon taas vinkkaisi siihen suuntaan että sukkia, pipoja ja kaulureita olisi syytä tehdä. Sukkalangat ovat marinoituneet jo vuositolkulla, eivätkä ne tätä vauhtia mihinkään häviä. Lisäksi lankalaatikosta löytyy kummallisia pieniä määriä pehmeää merinoa ja erilaisia pätkävärjättyjä lankoja. Tarpeeksi pipoon tai kauluriin, mutta liian vähän kaulahuiviksi.
Ehkäpä nyt jonkun aikaa täytyy totutella tähän kahden keskeneräisen työn hämmentävään tilanteeseen. Kyllä se seuraava ohje sieltä sitten taas iskee :)
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Se on valmis!
Ikuisuuslehmus nimittäin. Tänään aamupäivällä kudoin viimeiset kierrokset ja päättelin. Lankaa piti satuttaa pariin otteeseen ja vähän jouduin purkamaan että sain langan riittämään.
Nyt huivi odottelee pääteltynä + apulangat kiinnitettyinä kastelua ja pingotusta. Kuvia tiedossa kunhan aurinko taas pilkahtelee.
Lehmus oli kokonaisuudessaan hyvin opettavainen kokemus. Ensimmäinen isompi pitsineule, joka opetti myös purkamaan oikein, täytyi olla tarkkana ettei purkaessa jää jokin nostettu tai kavennettu silmukka palauttamatta.
Samalla sain myös uskoa siihen että näinkin iso ja haastava työ on mahdollista viedä loppuun. Toki aikaa kului ja hermojakin, mutta vähän kerrassaan työ eteni.
Seuraavaan kolmiohuiviin varaan suosiolla tuplasti enemmän lankaa - vaikka valmiiksi saaminen sitten viekin enemän aikaa - on lopputulos kuitenkin sitten reilunkokoinen huivi. Ja langan väriksi jokin muu kuin vaalea beige.
Nyt huivi odottelee pääteltynä + apulangat kiinnitettyinä kastelua ja pingotusta. Kuvia tiedossa kunhan aurinko taas pilkahtelee.
Lehmus oli kokonaisuudessaan hyvin opettavainen kokemus. Ensimmäinen isompi pitsineule, joka opetti myös purkamaan oikein, täytyi olla tarkkana ettei purkaessa jää jokin nostettu tai kavennettu silmukka palauttamatta.
Samalla sain myös uskoa siihen että näinkin iso ja haastava työ on mahdollista viedä loppuun. Toki aikaa kului ja hermojakin, mutta vähän kerrassaan työ eteni.
Seuraavaan kolmiohuiviin varaan suosiolla tuplasti enemmän lankaa - vaikka valmiiksi saaminen sitten viekin enemän aikaa - on lopputulos kuitenkin sitten reilunkokoinen huivi. Ja langan väriksi jokin muu kuin vaalea beige.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)