Aivot tykkäävät neulomisesta

Ihan nopeasti piti tulla kertomaan tämänpäiväisessä Taloustaito -lehdessä olleesta jutusta.

"Aivot rakastavat työtä ja lepoa, Käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa. Neulominen, ompelu ja nikkarointi ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Luovasti ruokittu pää jaksaa töissä paremmin." Tähänhätään en ehdi kaivaa löytyykö kyseinen artikkeli jo webistä, mutta tuossa intro.

Me kaikki siis oikeastaan vain huolletaan aivoja kun käperrytään sohvannurkkaan kutomaan ;)

Suklaakakku kesäkurpitsasta

Pienimmästä kesäkurpitsasta tein suklaakakun tällä ohjeella. Eipä tuossa kesäkurpitsasta tiedä oikein mitään ja kakusta tulee miltei mutakakun tuntuista. Varsinaista herkkua siis. Lopusta kurpitsasta tein kesäkurpitsapiirakkaa.

Vielä kolme kurpitsaa jäljellä. Isommat taitavat mennä harakoille. Ovat jo niin puisevia, ettei niistä ruokaa viitsi laittaa. Ehkä sitten niitä kurpitsalyhtyjä :)

Syksyn satoa

Tänään kävimme keräämässä sipulit pois viljelypalstalta. Tänävuonna sipulit olivat jääneet aika pieniksi, eikä kaikista oikein tiennyt kannattaako edes viedä kotiin asti. Viimevuonna sato oli yllättävänkin hyvä, liekö vika sitten istukkaitten lajikkeessa vai kesäsäässä. Perunan varret alkavat myöskin olla aika keltaisia. Mikä lie kellastuttanut.

Palsta on ollut melko hoitamattomana koko heinäkuun ajan, ja lopputulos on sitten tässä. Kesäkurpitsat olivat kasvattaneet aivan valtavat "mukulat". Keväällä kun kurpitsantaimia vein palstalle, kuvittelin laittaneeni kolme kesäkurpitsaa ja yhden tavallisen kurpitsan. Neljä kesäkurpitsaa siellä kuitenkin näyttää olevan, mahtoikohan mennä siemenet sekaisin kevään istutuksissa :) Taisi olla pieniä apulaisia tuolloinkin puuhassa mukana.

Suurin kesäkurpitsa on 3.3 kilon painoinen, pienin 1.3kg.

Itse pidän kesäkurpitsoista pieninä, parinsadan gramman painoisina, joten nyt on todellakin hyvät ideat tarpeen, mitä noista voi tehdä? Kurpitsalyhtyjä?

Solmuja, solmuja

Oikeanpuoleinen etukappale valmis ja seuraavaksi sitten hihojen vuoro. Viimeisimmässä lankakerässä on tullut vastaan viisi (5) solmua eikä kerä ole vielä edes puolessa. Onko tämä nyt ihan ok? Kyllähän vyötteessä noista solmuista varoitetaan, mutta mikä on kohtuullista?

Hömpötysostoksia ja reipas ekaluokkalainen

Kesäloman viimeinen viikko on käsillä ja lohdutukseksi tilasin itselleni Kujeesta Knit Pro:n pyörösetin (8 puikkoja, 4 kaapelia) säilytyspusseineen sekä neliönmuotoiset sukkapuikot. Pohdin edelleen sukkasatoon osallistumista, jolloin nuo sukkapuikot ainakin joutuisivat testiin. Ne ohuet sukkalangatkin odottavat kutojaansa ja lasten jalatkin ovat taas kasvaneet...

Noki -villatakin toinenkin etukappale valmistunee tänään ja pääsen tekemään hihoja. Vaikka en langasta juurikaan tykkää lähinnä värien kasautumisen vuoksi, on ihan kiva että valmista tulee nopeasti. Neuleen kasaaminen ja viimeistely on kyllä se kaikkein mielenkiintoisin (ja ehkä ikävin?) vaihe ja silloin vasta näkee miten palat asettuvat yhteen.

Meillä esikoinen lähti keskiviikkona ekaluokalle, ja koko perhe nyt opettelee uusia rutiineja. Kova on innostus koulunkäyntiin, eikä koulusta malttaisi tulla mitenkään pois. Eiköhän se tuosta tasaannu vähitellen kun syksy etenee. Hyvä juttu kuitenkin että intoa on.

Ikuisuus-Lehmus etenee ja Noki -ongelmia

Viikonloppuna tein arviolta kolme mallikertaa lisää Ikuisuus -Lehmukseen. Lehtiä on nyt 15 rivillä, joko voisi sanoa että pimeimmänkin tunnelin päässä häämöttää valoa? Juuri erotettavana pisteenä kaukaisuudessa, mutta kuitenkin. Ja täytyy sanoa että tuota mallia on hauska kutoa, kunhan vain aloittaa.

Noki -villatakissa tuli vastaan tilanne, jota ei lyhyen neulojanurani aikana ole aikaisemmin tullut vastaan. Ensimmäinen etukappale alkaa olla kainalokavennusten kohdalla ja vanhasta tottumuksesta kävin laskemaan kierroksia että kavennukset tulisivat samalle kohdalle. Noen kohdalla näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska etukappaleessa kaikki tehostelangat kasautuvat samaan kohtaa päällekkäin, saman korkuisessa kappaleessa kierroksia on arviolta 10 vähemmän kuin takakappaleessa. Ensin olin aivan varma että laskin kierrokset väärin, mutta uskottava se on. Nyt sitten arvotaan minkä verran kappaleita venytellään (silitellään) muotoonsa että olisivat suurin piirtein saman korkuiset.

Viikonlopun kuvasaldoa

Valo siivilöityi kauniisti vaahteranlehtien lomitse. Tämä jos mikä on muisto kesästä.

Makrokuvausta, värit tässä kuvassa ovat melko epätodelliset.

Kypsyvissä tomaateissa on jotain äärettömän kiehtovaa.

Metsäretki

Tänään olimme perinteisellä jokakesäisellä metsäretkellä läheisessä luonnonpuistossa. Vaikka kesä onkin vielä komeimmillaan, näkyy luonnossa jo syksyn merkkejä.

Luontoretki on äärimmäisen tehokas tapa puristaa lapsista viimeisetkin mehut. Menomatkalla jaksetaan vielä juosta ja pomppia pitkospuita pitkin, mutta kotimatka menee jo paljon rauhallisemmin. Lisäksi taukopaikalla on paljon mielenkiintoista katseltavaa eväillä herkuttelun lisäksi.

Kanervamättäät hehkuvat jo hennon violetteina

Mystinen metsäpuro

Mustikat odottavat poimijaansa

Karpalot eivät vielä ihan ole kypsiä.

Rehevää metsänpohjaa

Noki ja värien kasautuminen

Takakappale villatakista on kohta loppusuoralla ja sellaisen havainnon tuosta Noki -langasta olen tehnyt, että tehostevärien kasautuminen on vähän hassu. Alussa värit olivat tasaisesti siellä täällä kappaletta, mutta kerän puolivärin jälkeen vaaleanruskea alkoi yhtäkkiä kasautua pelkästään oikealle, ja valkoinen ja tummanruskea vasemmalle. Tätä jatkuikin sitten kerän loppuun saakka. En ymmärrä miten tuollainen kasautuminen voi alkaa noin yhtäkkiä, kun alkuosa meni ihan nätisti. Sen verran kirjavaa tuo  pinta on, ettei tuo kasautuminen ihan silmille hyppää, mutta jos lankana olisi tuo turkoosi/lila, varmaan menisi purkuun tämäkin.

Onkohan tuo minun keräni jotenkin viallinen, vai onko tämä tyypillistä tälle Noki langalle... Ja jos tuo on tyypillistä, miltä tuon lehden mallineuleen selkämys mahtaa näyttääkään, vai onko koeneuloja pätkinyt lankaa niin että on saanut hajonnan sopivaksi...

Mustat raidat , eli tehosteraitojen välit sen sijaan tulevat nätisti esiin ja oikeastaan pelastavat paljon tuosta kasautumisesta. Ihmetyttää kyllä miten vaikeaa noiden raitojen tekeminen voikaan olla, tai ehkä villatakin koko sattui olemaan juuri sellainen joka tuo tuon kasautumisilmiön esiin.

Ideoita TicoTicolle?

Tämä kesä tuntuu nyt kulminoituvan töiden purkamiseen. Eilen tytöt purkivat TicoTico -revontulen ja nyt on taas projekti alkutekijöissään. Purkaminen on   tyttöjen mielestä huisin hauskaa, mutta nyt meni sen verran vikaan, etten itse ehtinyt olla kerimässä lankaa purun tahtia, joten lopputulos oli armoton mykkyrä. Puoli iltaa menikin tuota sotkua selvittäessä. Nyt on kuitenkin langat siististi kerällä odottelemassa uutta ideaa.

Idealistalla on jossain kohdassa polvipituiset villasukat ja siihenhän tuo TicoTico sopisi mainiosti, varsinkin kun noita keriä on varastossa useampikin. Kun vain ehtisi tekemään. Syksyllä tulee työn alle varmaankin molemmille tytöille säärystimet luisteluun - ja itsellä on vielä villatakki ja kaulahuivi (sekä ikuisuus Lehmus) työn alla. Eipä ainakaan homma lopu ihan heti kesken. ;) Täytyypä kysäistä mummolta jos ehtisi auttelemaan noiden säärystinten kanssa. Itsellä takaraivossa nakuttaa vielä muisto omien mustien säärystinten tekemisestä. Tosin tytöille toki syntyvät nopeammin, ja teen ne paksummasta langasta.

Edit: Jossun neuleissa näyttää olevan Tico Ticosta tehdyt polvisukat, ehkäpä kokeilen tuolla ohjeella (lähinnä kavennusten osalta).

Huone koululaiselle

Yksi tämän kesän suurimmista projekteista oli huoneen remontoiminen tänä syksynä koulun aloittavalle tytölle. Huone oli tähän saakka palvellut työhuoneena/sekalaisen roinan säilytyshuoneena, joten muutos hempeäsävyiseksi tytön huoneeksi oli valtaisa. Valitettavasti en huomannut ottaa "ennen" kuvaa, mutta tässä on tilanne "jälkeen". Kuva on vähän suttuinen, mutta idea selvinnee.

Seinissä on ruskeaan taitettu persikan sävy, koristeina sapluunalla tehtyjä kukkasia ja perhosia. Perhoset eivät kuvasta juurikaan erotu koska ne on tehty kuultomaalilla, joten riippuu valaistuksesta miten ne näkyvät. Eräänlainen käsityön leima taitaa olla tässäkin. Sapluunamaalaus oli kyllä hurjan hauskaa, ja kun kukkasiin (tai perhosiin) kyllästyy, riittää kun tuon yhden seinän maalaa uudelleen.

Oma huone on luonnollisesti molemmille tytöille oivallinen oppimistilaisuus. Nyt meillä opetellaan imuroimista, pölyjen pyyhintää ja tavaroiden pitämistä omilla paikoillaan. Päiväkoti on kyllä sikäli loistava, että siellä kyllä opitaan siivoamaan tavarat leikin jälkeen.

Yksi iso juttu on oppia miettimään ennekuin haluaa jonkun tavaran, onko sille tilaa ja tarvitseeko sitä oikeasti. Ehkäpä sekin tässä vuosien saatossa vielä opitaan.

Nokea puikoissa

Vihdoinkin sain ex-jättirätin valmiiksi ja pääsin aloittelemaan uutta Noki -villatakkiani. Noki on lankana aika omapäinen. Langan paksuus vaihtelee paljon ja paksuista kohdista mukavan pehmeää, ohuista kohdista taas mieleen tulee melkein kolminkertainen karhunlanka. Ohuet kohdat myös rullautuvat helposti ja niitä joutuu kutoessa joskus vetämään suoraksi. Ei ehkä ihan suosikkilankani, mutta positiivista kuitenkin että työ etenee paksuilla puikoilla nopeasti. Tässä eilisen illan saldo:

Neuleen pinta on mukavan rouhea. Valitsin siis ruskeasävyisen version tuosta langasta. Yllätyksenä tuli tuon valkoisen sävyn "sinisyys" se ei taida tästä kuvasta näkyä.

Vielä kuva paljon kohua aiheutteesta kluutusta. Todistettavasti se loppujen lopuksi tuli valmiiksi.

Suunnitelmissa on purkaa myös revontuli -tekele, koska tuo työ ei muutenkaan etene, teen revontuleni jostain yksivärisestä langasta mahdollisesti sitten kun saan ensin "kaikken muun" valmiiksi.