Projekti 333

Pieniä elonmerkkejä tännekin pitkän tauon jälkeen. Siviilipuolella on menossa kaikenlaisia projekteja, joten tähän kirjoitteluun jää niukasti aikaa.


Käsityöpuolella talven aikana sain yhdet (1) sukat valmiiksi ja siinä taitaa olla kaikki saavutukset sillä saralla. Toiset samanlaiset ovat  työn alla, valmistunevat joskus syksymmällä :)


Kovasti hinkuisin tehdä iso iso huivi, mutta tällä tahdilla siihen saa varata ainakin kymmenen vuotta.


Sitten siihen projektiin. Alkuvuodesta luin Rinna Saramäen kirjan joka avasi silmäni monessakin mielessä.  Ensinnä vaatteiden laatu. Minä joka en koskaan katso vaatteiden materiaaleja, heräsin siihen että minunkin vaatekaappini on pullollaan akryylipaitoja, joiden elinkaari on masentavan lyhyt. Jotkut kalliimmat hankinnat sen sijaan selvisivät katsastuksen lähes puhtain paperein. Yksi ongelma on sitten eettisessä ja ekologisessa mielessä tuo puuvillavaatteiden määrä. Mitä tästä opimme: Osta harkiten.


Kirjassa on lyhyt esittely projektista 333, joka tarkoittaa että 3 kuukautta pärjätään 33 vaatekappaleella. Tällekin löytyy omat sivustonsa: Project 333 Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Siivosin kaapistani kaikki väärän kauden vaatteet, liian pienet vaatteet, epämiellyttävät vaatteet yms laatikkoihin, ja jäljelle jäi kourallinen vaatteita joilla olen hyvin pärjännyt helmikuun puolivälistä tähän saakka. Ohjeiden mukaan mitään ei tietenkään heitetty pois, vaan laatikkoihin odottamaan seuraavaa kautta. Ensimmäinen pätkä ei ihan kolmea kuukautta tule, koska kausi vaihtuu ja on aika kaivaa keväisempiä vaatteita esille. Haastavaa on miettiä olemassa olevista vaatteista sopivia asukokonaisuuksia, niin että kaikki palaset sopivat yhteen. Minulle helppoja yhdistelmiä ovat farkut + lyhythihainen paita + pitkä villatakki, asusteeksi fiiliksen mukaan huivi tms. Ystäville kun olen hehkuttanut tämän helpoutta, ensimmäinen ajatus tuntuu olevan se että kyseessä on kurjisteluprojekti, mutta itse asiassa asia on päinvastoin. Vaatekomeron siisteys on vapauttavaa. Vapauttavaa on myös se, että "inventaario" on lyhyempi. Tiedän tarkkaan mitä kaapissani on ja että kaikkiin tilanteisiin löytyy asu. Lisäksi vaatteiden huolto on tuhat kertaa helpompaa ja mielekkäämpää kun vaatteita on siedettävä määrä. Ehkä kaikkein suurin asia on se, että minun ei tarvitse mennä vaatekauppaan pyörimään. Tässä olen kyllä säästänyt paljon rahaa ja hermoja. Seuraavan kauden vaatteita hankkiessa täytyy taas miettiä asukokonaisuudet, ja jos sieltä yhden tai kahden vaatteen lisäyksellä jälleen löytyy kaikki tarvittavat asukokonaisuudet, olen taas säästänyt pitkän pennin. Idea on siis, että hankitaan vaatteita jotka sopivat muuhun asukokonaisuuteen, eikä kauppaan sännätä suin päin ja napata mikä ensinnä tuntuu miellyttävältä.


Suosittelen lämpimästi kyseisen kirjan lukemista. Paitsi että vaateteollisuuden eettiset ja ekologiset kysymykset on hyvä tiedostaa, kirjasta saa kullan arvoisia vinkkejä oman vaatekaapin ja (vaate)talouden hallintaan.

Kevätkiireitä

Lumen sulettua olemme tutkiskelleet uutta puutarhaa ja odotusten mukaan, eipä siellä juuri mitään kasva. Ja nekin mitä kasvaa, vaativat pientä asettelua kasvaakseen kunnolla. Ainoa oikeasti iloinen asia on rehevästi kasvava raparperi, josta olemme jo ensimmäiset mansikka - raparperikiisselit keittäneet.

Kasvimaa piti tokikin heti perustaa, kasvatuslaatikkoon, kun ei pihan lopullinen muoto vielä ole selvillä.

Edelliset asukkaat ovat laittaneet naapurin vastaiselle rajalle marja-aroniaa, mutta niin viistoon maahan, että epäilenpä näinköhän ne siinä viihtyvät. Lisäksi puutarha on hirvittävän kostea aina sateen jälkeen, ja lumien sulettua, että jonkinlainen salaojitus täytyy hoitaa heti alkuun.

Oma piha on kuitenkin aina oma piha ja ihana sellainen. Vaikka nyt vielä vaatiikin vähän työtä ennenkuin siitä pääsee toden teolla nauttimaan.

Nyt siis katsellaan ja pohditaan mitä kaikkea puutarhassa täytyy tehdä. Tiukkaa priorisointia myös siitä mitä missäkin vaiheessa tehdään. Sen verran paljon tehtävää on, että kaikkea ei samana kesänä ennätä tehdä.

Taas kerran sitä ihmettelee miten sitkeä kasvi voikukka onkaan. Vaikka maa on miten savinen ja hiekkainen, silti se vain puskee ylös. Selvästikin tuollainen selviytyjäkasvi täytyisi pystyä hyödyntämään paremmin. Nyt se on vain riesa jota kaikin keinoin yritetään karkoittaa pihamaalta.

Flux

Nopea mainos heille jotka käyttävät Windows8 puhelinta.

Storesta löytyy Flux -niminen blogien, twiittien yms lukuohjelma. Voisiko näppärämpää olla? Blogit tulee luettua hetimiten ja onnistuu myös reissun päällä, autossa tai odotellessa lasta harrastuksista.

Kerää luettavat blogit ja twiitit bloggerin lukulistalta, joten uusia listojaan ei tarvitse tehdä.

Tykkään. :)

Kyllä kirpputori vaan on hieno keksintö

Olen hurahtanut kirpputoreihin, en ostajana, vaan myyjänä. Nurkkiin kerääntyy kaikenlaista ihan käyttökelpoista tavaraa, jolle meillä ei enää ole käyttöä. Sen verran ekologinen yritän olla, että en käyttökelpoista tavaraa heitä suoraan roskikseen, vaan ainakin tarjoan sitä muille. Nykyään kertakäyttökulttuuri ei ehkä enää ole niin rajua ja on ihan trendikästäkin ostaa tavaroita kirpparilta. Kuitenkin valtavasti hyvää tavaraa menee edelleen roskikseen.

Kirpputori on ihan ihmeellinen. Sinne kun vie laatikollisen tavaraa, seuraavana päivänä se on jo kadonnut. Myyn tavarat sillä periaatteella, että pöytävuokran haluan hinnalla kattaa ja kaikki sen yli on plussaa. Ja iso plussa on myös se vapaa säilytystila joita tarvaroiden häviämisen jälkeen tulee.

Muutossa meillä jäi paljon verhoja, rullaverhoja ja kattolamppuja käyttämättä, ja muutakin roinaa on ihan tarpeeksi. Vielä riittää urakkaa ennenkuin kaikki tavara on selvitetty. Ja sen jälkeen voikin taas aloittaa homman alusta :)

Tuskin olen ainutlaatuinen, mutta tuntuu että minulla on päässäni jonkinlainen inventaario jossa pidän kirjaa kaikista tavaroista. Mitä vähemmän tavaraa, sitä pienempi inventaario. Ja se onkin hirmuisen vapauttavaa. Kuten vanha kansa sanoo: Tavara on riesa.

Jämälankojen hävitys

Pääsiäissiivoja tehdessäni huomasin, että ennen pullisteleva jämälankapurkkini oli huvennut puolilleen. Meillä ei kuitenkaan ole hiiriä, vaan äidin luvalla lapsoset ovat käyttäneet langat ties mihin projekteihin. Niistä on kudottu lasten kangaspuilla peittoja leluille, virkattu leluille vaatteita, tehty icord nauhasta häntiä sekä valmistettu tupsuja.

Varsinainen tupsuvillitys meille saapui vuodenvaihteessa, kun vanhempi tyttö oli iltapäiväkerhossa opetellut tekemään tupsuja pahvimuotin kanssa. Kotona sitten tarjosin tupsukonetta ja sillä tupsuja onkin sitten syntynyt. Onhan koneella homma paljon helpompaa ja nopeampaa kuin langan pujottelu neulan kanssa.

Ihan hyvä että luovuus kukkii lapsillakin, ja heiltähän ideoita tuntuu aina löytyvän.

Kevätkuulumisia

Hanko on alkanut muotoutua Sequioiaksi, hitaasti mutta hitaasti. Veikkaan tästä jonkin sortin ikuisuusprojektia ja varmasti matkalle tarvitaan välipalaneuleita.

Parhaillaan tilanne onkin lähes ennätyksellinen vain kahdella keskeneräisellä neuleella. Kämmekkäät sekä tuo liivi. Tai onhan mohairpuserokin vielä sen verran kesken, että noin 10 langanpäätä pitäisi päätellä.

Eilen juuri selailin vanhoja moda lehtiä ja joulunumerossa on lapsen hattu johon löytysi langatkin omista varastoista, Ai miten houkuttaisi aloittaa :).

Annis -huivi myös kovasti houkuttaisi ja siihenkin taitaisi löytyä langat omasta takaa. Sen lisäksi uusimmassa Novitassa oli lapsen liivimekko johon siihenkin omat langat luultavasti riittäisivät.

Oi voi näitä houkutuksia.

Yritän kovasti olla ostamatta uutta lankaa, joten kaikki projektit yritän sovittaa jo varastosta löytyviin lankoihin. Sitten tulee näitä Hanko höyrähdyksiä jotka myöhemmin harmittavat vietävästi.

Onneksi  nyt on muutama vapaapäivä niin ehtii siivoamaan ja ehkä käsityötkin vähän edistyvät. Ensi viikolla näyttäisi ennusteitten mukaan olevan kevät hiukan jo lähempänä.

Onnea on... Oma lankakauppias

Taas on vierähtänyt pitkän pitkä aika edellisestä postauksesta. Hengissä ollaan edelleen, vaikka jonkun sortin influenssan ehdinkin välissä sairastaa.

Valmistakin on tullut, vadelmahuivi oli niin ihanan helppo ja nopea tehdä, ettei siihen kulunut kuin pieni hetki kun oli huivi kaulassa. Valokuvaaminen on vain se vaikein paikka.

TeeTee Lumi -langasta kutomani villapaita oli edennyt jo toisen hihan puoliväliin kun lanka loppui. En ymmärrä miksi lanka loppuu lähes aina kun teen jotain isompaa. Johtuuko se käsialasta, vai onko ohjeissa vain niin paljon virheitä? Joka tapauksessa ihanaisessa Susun kaupassa oli edelleen samaa värierää, eikä tästä tullut ongelmaa.

Vanhempi tyttö on innostunut kutomaan i-cord tekniikalla frillalangasta tuubihuiveja. Joku kun vaan sponsoroisi lisää lankaa :) Tänään ostin lankakaupasta kaksi kerää, ja nyt jo toinen on päätelty ja toinen odottaa päättelyä. Niin se tauti leviää äidilä tyttärelle :)

Aina joskus tekee mieli potkaista itseään nilkkaan. Näin Novitan uusimmassa _Tuubi_ nauhasta tehdyn pallinpäällisen ja sehän olisi pitänyt saada toteuttaa heti. Kun asiaa oli muutenkin Anttilaan, niin eipä muuta kuin lankahylystä langat mukaan samantien. Paitsi että ostamani lanka oli Novita _Hanko_ ja ihan liian ohutta tuohon tarkoitukseen. Värisävy jotenkin harhautti luulemaan että kyse oli (muisti)kuvan langasta. Vähän kyllä tunnustelin että onpas ohutta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä jolloin aivot laitetaan siististi narikkaan ja ihmetellään sitten myöhemmin mitä tuli hankittua.

Nyt olisi sitten melkein villapaidan verran Hankoa jemmassa. Onneksi Ravelrystä löytyi jo potentiaalinen ohje jonka tuosta voi toteuttaa. Toivotaan että tämä järjettömyys kääntyy vielä onneksi :)