Reissuviikonloput ovat todella tehokkaita. Menomatkalla kudoin tuubikauluria hyvän matkaa, ja paluumatkalla kaventelin miehen sukan kärkikavennukset ja aloittelin parin.
Tuubikauluri valmistui lauantaina, ja pääsen mallaamaan sitä kevättakkiini. Kuvia tulee kun ehdin ottaa. Loppujen lopuksi viimeisen kerän kutomiseen meni yksi ilta, eli nopeastihan tuo olisi valmistunut jos vain olisi ottanut asiakseen.
Lisäksi miehen ensimmäinen sukka valmistui, vaikka lopullista sovitusta ei vielä ole tehty. Toisen sukan alku on jo puikoilla, etenee viimeistään kun lähdemme taas seuraavan kerran sukuloimaan ;)
Keskeneräisiä tällä hetkellä
1) ikuisuushuivi (ens syksynä jo 3. vuosijuhla)
2) kirjoneulesukat itselle
3) Miehen sukat
Miehen sukat valmistuvat ensin, koska niille on tilaus. Tuo ikuisuushuivikin pitäisi joskus saada pois kässäpussin pohjalta. Jokohan ens kesänä onnistuisi..
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Seiskaveikkaa
Tämä on taas vähän noloa. Eksyin Anttilan alelaatikolle ja kyllähän sieltä jotain tarttui mukaan. Nimittäin niitä sinisiä 7 veikkoja. Yksi kerä sinivalkoista Polkkaa ja toinen turkoosisävyinen. Nyt ainakin ukkokulta saa niitä sukkia jos on tähän saakka joutunut olemaan ilman. Ihmeen hiljaa se onkin vierestä katsellut kun muille on syntynyt sukkia, lapasia, pipoja, kaulahuiveja ja ties mitä.
Oikeasti olin ajattellut ostaa sinisiä Nalleja, mutta sinisten Nallejen valikoima ainakin tässä meidän Anttilassamme oli ihmeen huono. Ruskeana, turkoosina ja vihreänä oli jotain, mutta ihan perus sininen puuttui kokonaan. Seiskaveikasta taas löytyi juuri nuo kaksi Polkkaa. No jospa keskityn nyt tekemään nuo Regiasukat ensin, ja katsotaan sitten siirrytäänkö seuraavaksi kesäisempiin töihin, vaikkapa niihin tiskirätteihin ;-) Seiskaveikasta tulee ainakin nopeasti valmista, vaikka se aika paksua onkin kutoa.
Oikeasti olin ajattellut ostaa sinisiä Nalleja, mutta sinisten Nallejen valikoima ainakin tässä meidän Anttilassamme oli ihmeen huono. Ruskeana, turkoosina ja vihreänä oli jotain, mutta ihan perus sininen puuttui kokonaan. Seiskaveikasta taas löytyi juuri nuo kaksi Polkkaa. No jospa keskityn nyt tekemään nuo Regiasukat ensin, ja katsotaan sitten siirrytäänkö seuraavaksi kesäisempiin töihin, vaikkapa niihin tiskirätteihin ;-) Seiskaveikasta tulee ainakin nopeasti valmista, vaikka se aika paksua onkin kutoa.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kevään korvalla
Täällä kevättää jo kovasti. Tiet ovat jo vapaat ja aurinko paistelee. Tämä on juuri sitä aikaa kun ikkunat huutavat pesutarpeessa ja auringonsäteet valaisevat pölyhiukkasten tanssin.
Ulkona ei vielä mikään kasva, joten eläviä kasveja on varjeltava vielä sisätiloissa. Vanhempi tyttö valitsi kaupasta oikein kauniit tulppaanikimput ja innostuin leikkimään kameran kanssa.
On täällä käsitöitäkin tehty. Miehen sukat ovat edistyneet yli kantapään. Tuo Regian Sukkamonster -lanka on mielettömän hienon väristä. Kuva kylläkin latistaa värejä, oikeasti nuo siniset ovat vaaleansininen, turkoosi sekä tummansininen ja piristeenä vaalea vihreä.
Ulkona ei vielä mikään kasva, joten eläviä kasveja on varjeltava vielä sisätiloissa. Vanhempi tyttö valitsi kaupasta oikein kauniit tulppaanikimput ja innostuin leikkimään kameran kanssa.
On täällä käsitöitäkin tehty. Miehen sukat ovat edistyneet yli kantapään. Tuo Regian Sukkamonster -lanka on mielettömän hienon väristä. Kuva kylläkin latistaa värejä, oikeasti nuo siniset ovat vaaleansininen, turkoosi sekä tummansininen ja piristeenä vaalea vihreä.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Parsimishommia
Ihanaiset huovutetut tossukkani ovat kulumassa puhki eikä auttanut muu kuin ottaa parsinneula käteen ja yrittää pidentää tossujen käyttöikää vielä vähäsen. Onnettoman ohuiksi ovat kantapäästä ja päkiästä jo kuluneet. Onneksi toiset lähes samanlaiset tossut on jo huovutettu ja odottavat että edellisistä aika jättää.
Pikaisesti arvioiden tossujen käyttöikä oli noin vuosi, lähinnä talviaikaan käytetyt, kylläkin.
Pikaisesti arvioiden tossujen käyttöikä oli noin vuosi, lähinnä talviaikaan käytetyt, kylläkin.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Neulalompakko
Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneen esiin ja tein "neulalompakon". Muuta nimeä en tuotokselle tähän hätään keksinyt :)
Neulalompakon tekeminen on ollut mielessä jo pitkän aikaa, koska ompelu- ja parsinneulat ovat tähän saakka olleet omissa myyntipaketeissaan ja aikaa myöten pahvit löystyvät ja neulat luiskahtelevat siitä irti. Lopputulos on se, että neulat pyörivät käsityösalkun pohjalla ja osa lienee hukkunutkin.
Sunnuntain ratoksi valmistui tällainen:
Päälikangas on kassiprojekteista tähteeksi jäänyt vahakangastilkku ja sisäpuoli paksua askarteluhuopaa. Reunaan valikoitui tällä kertaa musta kanttinauha.
Töiden purkaminen on tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niin purettiin tästäkin ensimmäinen ompelus. Ensimmäisellä kerralla ompelin kanttinauhan suunnattomalla itsevarmuudella pelkkien nuppineulojen kanssa kiinni. Lopputulos näytti sitten siltä, kuin ekaluokkalaiseni olisi päässyt riehumaan ompelukoneen kanssa. En kuitenkaan kehdannut syytä ekaluokkalaisen niskoille työntää, joten purkuun meni.
Toisella yrittämällä ompelin niinkuin ope ala-asteella opetti, ensin sisäpuoli ja sitten ulkopuoli ja suht siedettävää jälkeä tuli. Ei mitään loistavaa, mutta kehtaan sanoa itse tehneeni. Terveiset vanhalle opettajalleni. Näin pitkään meni, että uskoin miten se pitää oikeasti tehdä :)
Varastoista löytyi tähän työhön mielestäni hienosti sopiva puinen nappi. Ainoastaan vahakankaan kuosi olisi voinut olla vähän värikkäämpi. Tuossa kankaassa on tummansinistä ja limenvihreää, ja nyt sattui palanen jossa ei limeä ole kuin tuon pienen viirun verran nurkassa.
Pieniä erimielisyyksiä oli koneen kanssa siitä mistä ja miten ommellaan, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen ja ompelu pitkästä aikaa oli ihan kivaa. Työ valmistuikin nopeasti, eikä keittiöön tullut sellaista hirvittävää langanpätkäsotkua kuin joskus aikaisemmissa projekteissa on tullut.
Neulalompakon tekeminen on ollut mielessä jo pitkän aikaa, koska ompelu- ja parsinneulat ovat tähän saakka olleet omissa myyntipaketeissaan ja aikaa myöten pahvit löystyvät ja neulat luiskahtelevat siitä irti. Lopputulos on se, että neulat pyörivät käsityösalkun pohjalla ja osa lienee hukkunutkin.
Sunnuntain ratoksi valmistui tällainen:
 |
| Neulalompakko suljettuna |
 |
| ...ja avattuna |
Päälikangas on kassiprojekteista tähteeksi jäänyt vahakangastilkku ja sisäpuoli paksua askarteluhuopaa. Reunaan valikoitui tällä kertaa musta kanttinauha.
Töiden purkaminen on tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja niin purettiin tästäkin ensimmäinen ompelus. Ensimmäisellä kerralla ompelin kanttinauhan suunnattomalla itsevarmuudella pelkkien nuppineulojen kanssa kiinni. Lopputulos näytti sitten siltä, kuin ekaluokkalaiseni olisi päässyt riehumaan ompelukoneen kanssa. En kuitenkaan kehdannut syytä ekaluokkalaisen niskoille työntää, joten purkuun meni.
Toisella yrittämällä ompelin niinkuin ope ala-asteella opetti, ensin sisäpuoli ja sitten ulkopuoli ja suht siedettävää jälkeä tuli. Ei mitään loistavaa, mutta kehtaan sanoa itse tehneeni. Terveiset vanhalle opettajalleni. Näin pitkään meni, että uskoin miten se pitää oikeasti tehdä :)
Varastoista löytyi tähän työhön mielestäni hienosti sopiva puinen nappi. Ainoastaan vahakankaan kuosi olisi voinut olla vähän värikkäämpi. Tuossa kankaassa on tummansinistä ja limenvihreää, ja nyt sattui palanen jossa ei limeä ole kuin tuon pienen viirun verran nurkassa.
Pieniä erimielisyyksiä oli koneen kanssa siitä mistä ja miten ommellaan, mutta loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen ja ompelu pitkästä aikaa oli ihan kivaa. Työ valmistuikin nopeasti, eikä keittiöön tullut sellaista hirvittävää langanpätkäsotkua kuin joskus aikaisemmissa projekteissa on tullut.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Uusi aloitus
Uusien töiden aloittaminen on niii-in ihanaa. Eri asia sitten saako niitä koskaan valmiiksi.
Eräänä iltana huomasin, etten ollut tehnyt lainkaan jalattimia ukkokullalle (tai yhdet palatossut tein jotka alunperin oli tarkoitettu itselle, mutta olivat liian isot. Niitä ei lasketa). Eipä muu auttanut kuin alkaa kaivaa lankavarastoista sopivan värisiä lankoja. Uskomatonta mutta totta. Miehiset värit olivat lähes lopussa. Jostain syystä viime aikoina on tullut ostettua vain hempeitä ja vaaleita sävyjä.
Loppujen lopuksi päädyin tekemään sukat Regian sinisävyisestä sukkamonster -langasta. Lanka on melko ohutta, ja hiukan epävarmaa onkin, saako hyväksynnän. Jos ei, täytyy sitten mennä kaupan kautta ja hakea sopivan sinisiä paksumpia lankoja. Näiden sukkien pitäisi olla nopea välityö, mutta mikään ei ole sanottua kun vapaa-aikaa tuntuu olevan niin kovin vähän.
Eräänä iltana huomasin, etten ollut tehnyt lainkaan jalattimia ukkokullalle (tai yhdet palatossut tein jotka alunperin oli tarkoitettu itselle, mutta olivat liian isot. Niitä ei lasketa). Eipä muu auttanut kuin alkaa kaivaa lankavarastoista sopivan värisiä lankoja. Uskomatonta mutta totta. Miehiset värit olivat lähes lopussa. Jostain syystä viime aikoina on tullut ostettua vain hempeitä ja vaaleita sävyjä.
Loppujen lopuksi päädyin tekemään sukat Regian sinisävyisestä sukkamonster -langasta. Lanka on melko ohutta, ja hiukan epävarmaa onkin, saako hyväksynnän. Jos ei, täytyy sitten mennä kaupan kautta ja hakea sopivan sinisiä paksumpia lankoja. Näiden sukkien pitäisi olla nopea välityö, mutta mikään ei ole sanottua kun vapaa-aikaa tuntuu olevan niin kovin vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)