Kyllä kirpputori vaan on hieno keksintö

Olen hurahtanut kirpputoreihin, en ostajana, vaan myyjänä. Nurkkiin kerääntyy kaikenlaista ihan käyttökelpoista tavaraa, jolle meillä ei enää ole käyttöä. Sen verran ekologinen yritän olla, että en käyttökelpoista tavaraa heitä suoraan roskikseen, vaan ainakin tarjoan sitä muille. Nykyään kertakäyttökulttuuri ei ehkä enää ole niin rajua ja on ihan trendikästäkin ostaa tavaroita kirpparilta. Kuitenkin valtavasti hyvää tavaraa menee edelleen roskikseen.

Kirpputori on ihan ihmeellinen. Sinne kun vie laatikollisen tavaraa, seuraavana päivänä se on jo kadonnut. Myyn tavarat sillä periaatteella, että pöytävuokran haluan hinnalla kattaa ja kaikki sen yli on plussaa. Ja iso plussa on myös se vapaa säilytystila joita tarvaroiden häviämisen jälkeen tulee.

Muutossa meillä jäi paljon verhoja, rullaverhoja ja kattolamppuja käyttämättä, ja muutakin roinaa on ihan tarpeeksi. Vielä riittää urakkaa ennenkuin kaikki tavara on selvitetty. Ja sen jälkeen voikin taas aloittaa homman alusta :)

Tuskin olen ainutlaatuinen, mutta tuntuu että minulla on päässäni jonkinlainen inventaario jossa pidän kirjaa kaikista tavaroista. Mitä vähemmän tavaraa, sitä pienempi inventaario. Ja se onkin hirmuisen vapauttavaa. Kuten vanha kansa sanoo: Tavara on riesa.

Jämälankojen hävitys

Pääsiäissiivoja tehdessäni huomasin, että ennen pullisteleva jämälankapurkkini oli huvennut puolilleen. Meillä ei kuitenkaan ole hiiriä, vaan äidin luvalla lapsoset ovat käyttäneet langat ties mihin projekteihin. Niistä on kudottu lasten kangaspuilla peittoja leluille, virkattu leluille vaatteita, tehty icord nauhasta häntiä sekä valmistettu tupsuja.

Varsinainen tupsuvillitys meille saapui vuodenvaihteessa, kun vanhempi tyttö oli iltapäiväkerhossa opetellut tekemään tupsuja pahvimuotin kanssa. Kotona sitten tarjosin tupsukonetta ja sillä tupsuja onkin sitten syntynyt. Onhan koneella homma paljon helpompaa ja nopeampaa kuin langan pujottelu neulan kanssa.

Ihan hyvä että luovuus kukkii lapsillakin, ja heiltähän ideoita tuntuu aina löytyvän.

Kevätkuulumisia

Hanko on alkanut muotoutua Sequioiaksi, hitaasti mutta hitaasti. Veikkaan tästä jonkin sortin ikuisuusprojektia ja varmasti matkalle tarvitaan välipalaneuleita.

Parhaillaan tilanne onkin lähes ennätyksellinen vain kahdella keskeneräisellä neuleella. Kämmekkäät sekä tuo liivi. Tai onhan mohairpuserokin vielä sen verran kesken, että noin 10 langanpäätä pitäisi päätellä.

Eilen juuri selailin vanhoja moda lehtiä ja joulunumerossa on lapsen hattu johon löytysi langatkin omista varastoista, Ai miten houkuttaisi aloittaa :).

Annis -huivi myös kovasti houkuttaisi ja siihenkin taitaisi löytyä langat omasta takaa. Sen lisäksi uusimmassa Novitassa oli lapsen liivimekko johon siihenkin omat langat luultavasti riittäisivät.

Oi voi näitä houkutuksia.

Yritän kovasti olla ostamatta uutta lankaa, joten kaikki projektit yritän sovittaa jo varastosta löytyviin lankoihin. Sitten tulee näitä Hanko höyrähdyksiä jotka myöhemmin harmittavat vietävästi.

Onneksi  nyt on muutama vapaapäivä niin ehtii siivoamaan ja ehkä käsityötkin vähän edistyvät. Ensi viikolla näyttäisi ennusteitten mukaan olevan kevät hiukan jo lähempänä.