Kevättä kohden

Talviloman viimeinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Kevät on jo ovella, vaikka sitä ei kovin selvästi vielä huomaa.

Kävimme merenrannalla lasten kanssa eväsretkellä ja  pirteä tuuli saatteli meitä parkkipaikalta. Onneksi metsän suojassa ei tuullut, ja saimme nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Kalliolta aurinko sulatti jo lunta, joten askeleitaan sai varoa.

Navakka tuuli tuiversi irtolunta jään pinnalla, joskus vaakasuoraan, joskus pyörteillen. Jää tuntui vielä kovin paksulta, vaikka sen hauraudesta onkin saatu jo ensimmäiset varoitukset.

Aurinko tuntui häikäisevän kirkkaalta sinisellä taivaalla.

Meri vielä tiukasti jäällä kahlehdittuna. Tuuli on nuollut jään melkein puhtaaksi irtolumesta.

Aurinko on jo korkealla puolen päivän aikaan.

 
Kaunis sää oli saanut paljon ihmisiä liikkeelle. Kahvin ja eväiden jälkeen meidän oli aika suunnata kotia kohti.

Elämänviisastelua

Olen heikkona elämäntapaoppaisiin ja erityisesti niiden käytännön esimerkkeihin. Kuulkaas seuraavaa Stephen R. Coveyn kirjassa olevaa kertomusta liittyen proaktiivisuuteen:

Kun kerran olin eräässä seminaarissa puhumassa proaktiivisuuden käsitteestä, luokseni tuli mies, joka sanoi: "Kuule, minusta sinä puhut järkeviä. Mutta kaikki tilanteet ovat omanlaisiaan. Ajatellaan vaikka minun avioliittoani. Olen tosiaan huolissani siitä. Vaimollani ja minulla ei kerta kaikkiaan ole enää samoja tunteita toisiamme kohtaan kuin ennen. Ilmeisesti en rakasta häntä enää eikä hän minua. Mitä minä voisin tehdä?"

 "Sitä tunnettako ei enää ole?" Minä kysyin.
"Ei ole" , hän vahvisti. " Ja meillä on kolme lasta, joista haluamme pitää hyvää huolta. Mitä ehdottaisit?"
 "Rakasta vaimoasi", minä vastasin.
"Kuten jo sanoin, se tunne on kadonnut."
"Rakasta häntä."
"Nyt sinä et ymmärrä. Rakkautta ei enää ole."
"Rakasta siis häntä. Jos rakkauden tunnetta ei ole, siinä on hyvä syy rakastaa häntä."
"Mutta miten voi rakastaa, ellei rakasta?"
"Hyvä ystävä, 'rakastaa' on teonsana. Rakkaus - rakkauden tunne - on rakastamisen hedelmä. Rakasta siis häntä. Palvele häntä. Uhraudu. Kuuntele häntä. Ole empaattinen. Arvosta häntä. Tue häntä. Oletko valmis tekemään sen?"

Rakastaminen on tekemistä. Reaktiiviset ihmiset tekevät siitä tunteen. He antavat tunteiden ohjata itseään. Hollywood on pitkälti saanut meidät uskomaan, että ihminen on tunteidensa tuote. Mutta Hollywoodin tarinat eivät kuvaa todellisuutta. Jos tunteemme hallitsevat tekojamme, syynä on se, että olemme luopuneet vastuustamme ja sallimme niiden ylivallan.

Proaktiivinen ihminen saa aikaan rakkautta. Rakkaus koostuu teoista: Uhrautumisesta, pyyteettömistä teoista, kaikesta sellaisesta mitä äiti tekee saattaessaan vauvansa maailmaan. Jos haluaa tutkiskella rakkautta, on tutkiskeltava niitä jotka uhrautuvat toisten puolesta. - jopa sellaisten puolesta, jotka loukkaavat heitä tai eivät anna mitään vastineeksi. Jos olet isä tai äiti, ajattele rakkautta lapsiasi kohtaan, joiden puolesta olet uhrautunut. Rakkaus on arvo, joka ilmenee rakastavissa teoissa. Proaktiiviset ihmiset alistavat tunteensa arvoille. Rakkaus, tunne, voidaan palauttaa henkiin.