Kassi etenee vauhdilla, ehkäpä jo ensi viikolla pääsen huovuttamaan, kunhan vain iltaisin ehtii kutoa. Työt alkavat taas maanantaina, ja saattaa hyvinkin olla, ettei iltaisin juuri ehdi harrastaa.
torstai 19. heinäkuuta 2012
Säilykkeet
Aikani kuluksi järjestin jämälankalaatikkoni. Keräsin kaikki nyrkkiä pienemmät pallot lasipurkkiin. Nyt pitäisi vain keksiä näille jokin fiksu käyttötapa.
Kassi etenee vauhdilla, ehkäpä jo ensi viikolla pääsen huovuttamaan, kunhan vain iltaisin ehtii kutoa. Työt alkavat taas maanantaina, ja saattaa hyvinkin olla, ettei iltaisin juuri ehdi harrastaa.
Kassi etenee vauhdilla, ehkäpä jo ensi viikolla pääsen huovuttamaan, kunhan vain iltaisin ehtii kutoa. Työt alkavat taas maanantaina, ja saattaa hyvinkin olla, ettei iltaisin juuri ehdi harrastaa.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Kässäpussi
Nyt kun yksi työ on saatu työjonosta pois, voikin aloittaa yhden uuden.. Kässäpussinani on toiminut Marimekon unikko -muovikassi jo vuoden tai kaksi ja alkaa olla myös sen näköinen. Uusi kässäpussi tarvis saada, ja tietenkin itse tehty.
Ravelrya selaillessani törmäsin tällaiseen ilmaiseen ohjeeseen, joka näyttäisi kattavan tarpeeni hyvin. Samalla saan varastoistani vanhat Huopaset pois.
Jonossa on tällä hetkellä:
Ravelrya selaillessani törmäsin tällaiseen ilmaiseen ohjeeseen, joka näyttäisi kattavan tarpeeni hyvin. Samalla saan varastoistani vanhat Huopaset pois.
Jonossa on tällä hetkellä:
- Kässäpussi Huopasesta
- Lehmus -huivi
- Miehen Sukat seiskaveikasta (kärjestä aloitetut)
- Kirjoneulesukat itselle TicoTicosta
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Huivitus
Mökkiloman aikana valmistui Simplicitas ja nyt on tuumaustauon paikka. Huivin malli oli kiva, ja siksi varmasti valmistuikin näin nopeasti. Hyvä ja helppo autoneule. Huivista tuli vain suht pieni, hieman yli 80 senttiä pitkältä sivulta, eli menee just kaulan ympäri solmuun. Ehkä suurin ongelma on lanka, joka tuntuu kaulaa vasten aika karhealta.
Kuvasin huivin jo, vaikka en langanpätkiä ole vielä päätellyt, enkä pingottanut.
Lanka on Trekking hand art, käsinvärjätty sukkalanka 75% Superwash uutta villaa, 25% Polyamidia. 100g = 420m. Väri on Sahara 550.
Täytyy varmaankin vielä kostuttaa ja pingottaa huivi ja katsoa pehmentyykö se lainkaan huuhteluainekylvyssä. Tähän työhön taisin valita myös liian pienet puikot, numeroa suuremmilla puikoilla huivi olisi ollut hieman isompi ja asettunut paremmin.
Joka tapauksessa tämä todistaa sen, että minun on mahdollista saada huiviprojekti valmiiksi. Simplicitas oli niin mukava ohje, että taidan toteuttaa toisenkin jostain oikeasta huivilangasta.
Saatuani Simplicitaksen valmiiksi, jatkoin ikuisuus -lehmuksen työstämistä. Huivissa on nyt yläreunassa 20 ehjää lehteä ja huomasin, että ohjeen melko samanlaisesta langasta toteutetussa huivissa oli 26 lehteä yläreunassa. Melkein ollaan siis jo perillä. Ehkäpä jo tänä kesänä saan päätellä ja pingottaa valmiin huivin. Tai ainakin niin voi toivoa.
Tässä pari kuvaa todisteeksi että kyseinen huivintekele todellakin on olemassa :)
Tuo lehtikuvio on kyllä kiva ja näyttävä, vaikkakin sen verran olen viisastunut että jatkossa valitsen yksinkertaisempia huivimalleja.
Kuvasin huivin jo, vaikka en langanpätkiä ole vielä päätellyt, enkä pingottanut.
Lanka on Trekking hand art, käsinvärjätty sukkalanka 75% Superwash uutta villaa, 25% Polyamidia. 100g = 420m. Väri on Sahara 550.
Täytyy varmaankin vielä kostuttaa ja pingottaa huivi ja katsoa pehmentyykö se lainkaan huuhteluainekylvyssä. Tähän työhön taisin valita myös liian pienet puikot, numeroa suuremmilla puikoilla huivi olisi ollut hieman isompi ja asettunut paremmin.
Joka tapauksessa tämä todistaa sen, että minun on mahdollista saada huiviprojekti valmiiksi. Simplicitas oli niin mukava ohje, että taidan toteuttaa toisenkin jostain oikeasta huivilangasta.
Saatuani Simplicitaksen valmiiksi, jatkoin ikuisuus -lehmuksen työstämistä. Huivissa on nyt yläreunassa 20 ehjää lehteä ja huomasin, että ohjeen melko samanlaisesta langasta toteutetussa huivissa oli 26 lehteä yläreunassa. Melkein ollaan siis jo perillä. Ehkäpä jo tänä kesänä saan päätellä ja pingottaa valmiin huivin. Tai ainakin niin voi toivoa.
Tässä pari kuvaa todisteeksi että kyseinen huivintekele todellakin on olemassa :)
Tuo lehtikuvio on kyllä kiva ja näyttävä, vaikkakin sen verran olen viisastunut että jatkossa valitsen yksinkertaisempia huivimalleja.
Se on niin loma!
Kolmen viikon lomani on jo yli puolenvälin. Viime viikon vietimme Turun saaristossa mökillä. Saaristolla on minuun ihmeellinen vaikutus. Olo on kevyt ja arkiset huolet tuntuvat niin kovin kaukaisilta.
Lapset olivat toki innoissaan merestä ja uimisesta, vaikka kelit eivät nyt sitä oikein suosineetkaan. Mökkielämässä on sekin puoli - varsinkin vuokramökissä - että tekemistä on vähemmän kuin esimerkiksi kotona ja sitä yhteistä yhdessäoloa tulee enemmän. Sateen vihmoessa ulkona, opetimme nuorimmalle Skippoa ja pelasimme Inkan aarretta. Vielä ei ihan kärsivällisyys riitä Skippoon, mutta ensi kesänä jo varmasti.
Luonto on myös ihan eri tavalla läsnä saaristossa. Ensimmäisenä päivänä viedessämme roskista, näimme naarashirven vasoineen. Souturetkellä rantaheinikossa aterioi kauris. Eräällä parkkipaikalla pienet sammakot olivat piiloutuneet soran joukkoon ja lähtivät askelten alta joukolla karkuun. Iltamyöhällä taas kymmensenttiset ukko-etanat olivat vallanneet huussipolun ja askeleitaan kannatti varoa.
Saari oli punaisenaan metsämansikoista ja sehän lapsia tietenkin myös ilahdutti. Aika paljon keräsimme ja teimme mansikkamaitoa, silti kerättävää jäi vielä seuraavillekkin tulijoille.
Kotiuduimme eilen ja siitä lähtien pesukone on laulanut. Miksi kukaan ei ole pessyt meillä pyykkiä sillä aikaa kun olimme poissa?
Vielä loppuun pakollinen risteilijäbongaus:
Lapset olivat toki innoissaan merestä ja uimisesta, vaikka kelit eivät nyt sitä oikein suosineetkaan. Mökkielämässä on sekin puoli - varsinkin vuokramökissä - että tekemistä on vähemmän kuin esimerkiksi kotona ja sitä yhteistä yhdessäoloa tulee enemmän. Sateen vihmoessa ulkona, opetimme nuorimmalle Skippoa ja pelasimme Inkan aarretta. Vielä ei ihan kärsivällisyys riitä Skippoon, mutta ensi kesänä jo varmasti.
Luonto on myös ihan eri tavalla läsnä saaristossa. Ensimmäisenä päivänä viedessämme roskista, näimme naarashirven vasoineen. Souturetkellä rantaheinikossa aterioi kauris. Eräällä parkkipaikalla pienet sammakot olivat piiloutuneet soran joukkoon ja lähtivät askelten alta joukolla karkuun. Iltamyöhällä taas kymmensenttiset ukko-etanat olivat vallanneet huussipolun ja askeleitaan kannatti varoa.
Saari oli punaisenaan metsämansikoista ja sehän lapsia tietenkin myös ilahdutti. Aika paljon keräsimme ja teimme mansikkamaitoa, silti kerättävää jäi vielä seuraavillekkin tulijoille.
Kotiuduimme eilen ja siitä lähtien pesukone on laulanut. Miksi kukaan ei ole pessyt meillä pyykkiä sillä aikaa kun olimme poissa?
Vielä loppuun pakollinen risteilijäbongaus:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)