Kevätkiireitä

Lumen sulettua olemme tutkiskelleet uutta puutarhaa ja odotusten mukaan, eipä siellä juuri mitään kasva. Ja nekin mitä kasvaa, vaativat pientä asettelua kasvaakseen kunnolla. Ainoa oikeasti iloinen asia on rehevästi kasvava raparperi, josta olemme jo ensimmäiset mansikka - raparperikiisselit keittäneet.

Kasvimaa piti tokikin heti perustaa, kasvatuslaatikkoon, kun ei pihan lopullinen muoto vielä ole selvillä.

Edelliset asukkaat ovat laittaneet naapurin vastaiselle rajalle marja-aroniaa, mutta niin viistoon maahan, että epäilenpä näinköhän ne siinä viihtyvät. Lisäksi puutarha on hirvittävän kostea aina sateen jälkeen, ja lumien sulettua, että jonkinlainen salaojitus täytyy hoitaa heti alkuun.

Oma piha on kuitenkin aina oma piha ja ihana sellainen. Vaikka nyt vielä vaatiikin vähän työtä ennenkuin siitä pääsee toden teolla nauttimaan.

Nyt siis katsellaan ja pohditaan mitä kaikkea puutarhassa täytyy tehdä. Tiukkaa priorisointia myös siitä mitä missäkin vaiheessa tehdään. Sen verran paljon tehtävää on, että kaikkea ei samana kesänä ennätä tehdä.

Taas kerran sitä ihmettelee miten sitkeä kasvi voikukka onkaan. Vaikka maa on miten savinen ja hiekkainen, silti se vain puskee ylös. Selvästikin tuollainen selviytyjäkasvi täytyisi pystyä hyödyntämään paremmin. Nyt se on vain riesa jota kaikin keinoin yritetään karkoittaa pihamaalta.

Flux

Nopea mainos heille jotka käyttävät Windows8 puhelinta.

Storesta löytyy Flux -niminen blogien, twiittien yms lukuohjelma. Voisiko näppärämpää olla? Blogit tulee luettua hetimiten ja onnistuu myös reissun päällä, autossa tai odotellessa lasta harrastuksista.

Kerää luettavat blogit ja twiitit bloggerin lukulistalta, joten uusia listojaan ei tarvitse tehdä.

Tykkään. :)

Kyllä kirpputori vaan on hieno keksintö

Olen hurahtanut kirpputoreihin, en ostajana, vaan myyjänä. Nurkkiin kerääntyy kaikenlaista ihan käyttökelpoista tavaraa, jolle meillä ei enää ole käyttöä. Sen verran ekologinen yritän olla, että en käyttökelpoista tavaraa heitä suoraan roskikseen, vaan ainakin tarjoan sitä muille. Nykyään kertakäyttökulttuuri ei ehkä enää ole niin rajua ja on ihan trendikästäkin ostaa tavaroita kirpparilta. Kuitenkin valtavasti hyvää tavaraa menee edelleen roskikseen.

Kirpputori on ihan ihmeellinen. Sinne kun vie laatikollisen tavaraa, seuraavana päivänä se on jo kadonnut. Myyn tavarat sillä periaatteella, että pöytävuokran haluan hinnalla kattaa ja kaikki sen yli on plussaa. Ja iso plussa on myös se vapaa säilytystila joita tarvaroiden häviämisen jälkeen tulee.

Muutossa meillä jäi paljon verhoja, rullaverhoja ja kattolamppuja käyttämättä, ja muutakin roinaa on ihan tarpeeksi. Vielä riittää urakkaa ennenkuin kaikki tavara on selvitetty. Ja sen jälkeen voikin taas aloittaa homman alusta :)

Tuskin olen ainutlaatuinen, mutta tuntuu että minulla on päässäni jonkinlainen inventaario jossa pidän kirjaa kaikista tavaroista. Mitä vähemmän tavaraa, sitä pienempi inventaario. Ja se onkin hirmuisen vapauttavaa. Kuten vanha kansa sanoo: Tavara on riesa.

Jämälankojen hävitys

Pääsiäissiivoja tehdessäni huomasin, että ennen pullisteleva jämälankapurkkini oli huvennut puolilleen. Meillä ei kuitenkaan ole hiiriä, vaan äidin luvalla lapsoset ovat käyttäneet langat ties mihin projekteihin. Niistä on kudottu lasten kangaspuilla peittoja leluille, virkattu leluille vaatteita, tehty icord nauhasta häntiä sekä valmistettu tupsuja.

Varsinainen tupsuvillitys meille saapui vuodenvaihteessa, kun vanhempi tyttö oli iltapäiväkerhossa opetellut tekemään tupsuja pahvimuotin kanssa. Kotona sitten tarjosin tupsukonetta ja sillä tupsuja onkin sitten syntynyt. Onhan koneella homma paljon helpompaa ja nopeampaa kuin langan pujottelu neulan kanssa.

Ihan hyvä että luovuus kukkii lapsillakin, ja heiltähän ideoita tuntuu aina löytyvän.

Kevätkuulumisia

Hanko on alkanut muotoutua Sequioiaksi, hitaasti mutta hitaasti. Veikkaan tästä jonkin sortin ikuisuusprojektia ja varmasti matkalle tarvitaan välipalaneuleita.

Parhaillaan tilanne onkin lähes ennätyksellinen vain kahdella keskeneräisellä neuleella. Kämmekkäät sekä tuo liivi. Tai onhan mohairpuserokin vielä sen verran kesken, että noin 10 langanpäätä pitäisi päätellä.

Eilen juuri selailin vanhoja moda lehtiä ja joulunumerossa on lapsen hattu johon löytysi langatkin omista varastoista, Ai miten houkuttaisi aloittaa :).

Annis -huivi myös kovasti houkuttaisi ja siihenkin taitaisi löytyä langat omasta takaa. Sen lisäksi uusimmassa Novitassa oli lapsen liivimekko johon siihenkin omat langat luultavasti riittäisivät.

Oi voi näitä houkutuksia.

Yritän kovasti olla ostamatta uutta lankaa, joten kaikki projektit yritän sovittaa jo varastosta löytyviin lankoihin. Sitten tulee näitä Hanko höyrähdyksiä jotka myöhemmin harmittavat vietävästi.

Onneksi  nyt on muutama vapaapäivä niin ehtii siivoamaan ja ehkä käsityötkin vähän edistyvät. Ensi viikolla näyttäisi ennusteitten mukaan olevan kevät hiukan jo lähempänä.

Onnea on... Oma lankakauppias

Taas on vierähtänyt pitkän pitkä aika edellisestä postauksesta. Hengissä ollaan edelleen, vaikka jonkun sortin influenssan ehdinkin välissä sairastaa.

Valmistakin on tullut, vadelmahuivi oli niin ihanan helppo ja nopea tehdä, ettei siihen kulunut kuin pieni hetki kun oli huivi kaulassa. Valokuvaaminen on vain se vaikein paikka.

TeeTee Lumi -langasta kutomani villapaita oli edennyt jo toisen hihan puoliväliin kun lanka loppui. En ymmärrä miksi lanka loppuu lähes aina kun teen jotain isompaa. Johtuuko se käsialasta, vai onko ohjeissa vain niin paljon virheitä? Joka tapauksessa ihanaisessa Susun kaupassa oli edelleen samaa värierää, eikä tästä tullut ongelmaa.

Vanhempi tyttö on innostunut kutomaan i-cord tekniikalla frillalangasta tuubihuiveja. Joku kun vaan sponsoroisi lisää lankaa :) Tänään ostin lankakaupasta kaksi kerää, ja nyt jo toinen on päätelty ja toinen odottaa päättelyä. Niin se tauti leviää äidilä tyttärelle :)

Aina joskus tekee mieli potkaista itseään nilkkaan. Näin Novitan uusimmassa _Tuubi_ nauhasta tehdyn pallinpäällisen ja sehän olisi pitänyt saada toteuttaa heti. Kun asiaa oli muutenkin Anttilaan, niin eipä muuta kuin lankahylystä langat mukaan samantien. Paitsi että ostamani lanka oli Novita _Hanko_ ja ihan liian ohutta tuohon tarkoitukseen. Värisävy jotenkin harhautti luulemaan että kyse oli (muisti)kuvan langasta. Vähän kyllä tunnustelin että onpas ohutta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä jolloin aivot laitetaan siististi narikkaan ja ihmetellään sitten myöhemmin mitä tuli hankittua.

Nyt olisi sitten melkein villapaidan verran Hankoa jemmassa. Onneksi Ravelrystä löytyi jo potentiaalinen ohje jonka tuosta voi toteuttaa. Toivotaan että tämä järjettömyys kääntyy vielä onneksi :)

Vadelmahuivi

Uusien töiden aloittaminen on valtavan ihanaa. Kun voisi vaan aloittaa uusia töitä uusista langoista koko ajan :)

Vaikka keskentekoisia töitä riittää yllin kyllin, oli ihan pakko aloittaa Eilen Tein vadelmahuivi. Tarvittiin televisioneule ja tämän hetken keskeneräiset kaikki vaativat keskittymistä ja ohjeen lukua.

Vadelmahuivi on ihanan simppeli ja edistyy nopeasti.

Lankana Dropsin Alpaca sopivasti ärhäkkänä pinkkinä. Huippua!

Tällä hetkellä kesken kirjoneulesukat TicoTicosta, Kirjoneule kämmekät ja villapaita TeeTee Lumesta ja nyt tämä vattu.

Kuvasaldoa

Vaikka tänään olikin varsinainen löhöilypäivä, jotain sentään sain aikaiseksi. Viimeinkin kuvatus kauan sitten blokatusta kässypussista. Tämä on kiva, ja käytössäkin jo hyvän aikaa.

Miehen sukat valmistuivat ennen muuttoa. Perussukat seiskaveikasta. Näissä käsialani muuttui toisessa sukassa kireämmäksi ja sukka on ainakin kaksi silmukanleveyttä kapeampi. Mies ei kuitenkaan huomannut eroa, vaan oli sukkiin tyytyväinen. Riittävän tavalliset hänen makuunsa, ei mitään ylimääräistä hörhellystä eikä ainakaan pitsiä.

Loppuun pari kuvaa eilisistä raketeista joihin testailin kameran asetuksia. Tässä pari esimerkkiä:

Hapokasta rötväyspäivää

Nyt on ehtinyt jo seikkailla vähän blogistaniassakin ja lueskella teidän muiden kuulumisia. Eilinen ilta meni mukavasti kotona lasten ja miehen kanssa herkutellessa, pelaillessa ja ihastellessa muiden ampumia raketteja. Liekö sitten se vuoden vaihtumisen kunniaksi korkattu kuohari vai unenpuute, mutta nyt on melko hapokas olo. Mitäpä tällaisena päivänä voisi tehdä kuin webbailla :)

Eri asuntoihin on aikanaan tullut tehtyä paljon verhoja, ja muuton yhteydessä niitä löytyi kokonaiset kaksi laatikollista. Joistain vanhoista verhoista olen jo aikaisemmin tehnyt kauppakasseja, jotka ovatkin varsin hyvin palvelleet. Kassimateriaalia olisi siis yllin kyllin.

Aiemmat kassit tein ihan idealla nelikulmio, sangat erikseen ja kulmiin ompeleet, että kassi saa vähän muotoa. PamPaun blogissa oli ainakin minulle uusi idea kauppakassille ja hyvät ohjeet. Tämä pääsi heti työlistalle kaikkien muiden ihanien ideoiden joukkoon.