Lumen sulettua olemme tutkiskelleet uutta puutarhaa ja odotusten mukaan, eipä siellä juuri mitään kasva. Ja nekin mitä kasvaa, vaativat pientä asettelua kasvaakseen kunnolla. Ainoa oikeasti iloinen asia on rehevästi kasvava raparperi, josta olemme jo ensimmäiset mansikka - raparperikiisselit keittäneet.
Kasvimaa piti tokikin heti perustaa, kasvatuslaatikkoon, kun ei pihan lopullinen muoto vielä ole selvillä.
Edelliset asukkaat ovat laittaneet naapurin vastaiselle rajalle marja-aroniaa, mutta niin viistoon maahan, että epäilenpä näinköhän ne siinä viihtyvät. Lisäksi puutarha on hirvittävän kostea aina sateen jälkeen, ja lumien sulettua, että jonkinlainen salaojitus täytyy hoitaa heti alkuun.
Oma piha on kuitenkin aina oma piha ja ihana sellainen. Vaikka nyt vielä vaatiikin vähän työtä ennenkuin siitä pääsee toden teolla nauttimaan.
Nyt siis katsellaan ja pohditaan mitä kaikkea puutarhassa täytyy tehdä. Tiukkaa priorisointia myös siitä mitä missäkin vaiheessa tehdään. Sen verran paljon tehtävää on, että kaikkea ei samana kesänä ennätä tehdä.
Taas kerran sitä ihmettelee miten sitkeä kasvi voikukka onkaan. Vaikka maa on miten savinen ja hiekkainen, silti se vain puskee ylös. Selvästikin tuollainen selviytyjäkasvi täytyisi pystyä hyödyntämään paremmin. Nyt se on vain riesa jota kaikin keinoin yritetään karkoittaa pihamaalta.
Täällä myös laitellaan puutarhaa ihan ensimmäistä kertaa ikinä, en ole ikinä aiemmin myöskään laittanut yhtään mitään kasvamaan terassille tai muualle - tai jos olenkin laittanut, niin hoito on kyllä aina jäänyt ja lopputuloksen sitten tietääkin ;) Mitään en ole siis elossa saanut pysymään. Sunnuntaina tein ensimmäisen kukkapenkkini ikinä ja olen kyllä varmaan naurettava tassutellessani sekä aamuisin että heti töiden jälkeen sitä vahtaamaan xD Niin kuin sieltä nyt heti lähtisi jotakin ylös tulemaan ;) Onneksi sain muutaman saniaisen taimen äitini ystävättäreltä, joten hieman jotakin näkyvääkin penkissä on jo nyt. Kesäkukkia sitten laitoin siihen kaveriksi. On tämä jännittävää, vielä pitäisi nuo esikasvatetut laittaa johonkin muualle kuin noihin taimiastioihin ennen kuin käy hullusti...
VastaaPoistaMinulla ongelmana on pikemminkin se, että helmikuussa alkaa jo siemenluetteloiden lukeminen ja edellisessä asunnossa se johti katastrofiin kun olohuoneen ikkuna muistutti viidakkoa huhti-toukokuussa ennenkuin taimet voi viedä ulos.
VastaaPoistaUudessa asunnossa khh ikkuna on etelään ja siinä on pöytä, joten se auttaa taimikasvatuksessa kovasti - ja muut huoneet säästyvät planttuinvaasiolta. Lisäksi minulla on muovinen minikasvihuone, jonne taimet laitetaan heti kun on sen verran lämmintä etteivät palellu.
Nyt kun taimet ovat isoja ja pärjäävät jo ulkona, onkin iltaisin melkoinen kastelurumba ennenkuin kaikki ruukut on kasteltu :) Toivottavasti saadaan sitten satoa muutaman viikon kuluttua :)
Pölhöksi menee se siis tähänkin suuntaan :)