Projekti 333

Pieniä elonmerkkejä tännekin pitkän tauon jälkeen. Siviilipuolella on menossa kaikenlaisia projekteja, joten tähän kirjoitteluun jää niukasti aikaa.


Käsityöpuolella talven aikana sain yhdet (1) sukat valmiiksi ja siinä taitaa olla kaikki saavutukset sillä saralla. Toiset samanlaiset ovat  työn alla, valmistunevat joskus syksymmällä :)


Kovasti hinkuisin tehdä iso iso huivi, mutta tällä tahdilla siihen saa varata ainakin kymmenen vuotta.


Sitten siihen projektiin. Alkuvuodesta luin Rinna Saramäen kirjan joka avasi silmäni monessakin mielessä.  Ensinnä vaatteiden laatu. Minä joka en koskaan katso vaatteiden materiaaleja, heräsin siihen että minunkin vaatekaappini on pullollaan akryylipaitoja, joiden elinkaari on masentavan lyhyt. Jotkut kalliimmat hankinnat sen sijaan selvisivät katsastuksen lähes puhtain paperein. Yksi ongelma on sitten eettisessä ja ekologisessa mielessä tuo puuvillavaatteiden määrä. Mitä tästä opimme: Osta harkiten.


Kirjassa on lyhyt esittely projektista 333, joka tarkoittaa että 3 kuukautta pärjätään 33 vaatekappaleella. Tällekin löytyy omat sivustonsa: Project 333 Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Siivosin kaapistani kaikki väärän kauden vaatteet, liian pienet vaatteet, epämiellyttävät vaatteet yms laatikkoihin, ja jäljelle jäi kourallinen vaatteita joilla olen hyvin pärjännyt helmikuun puolivälistä tähän saakka. Ohjeiden mukaan mitään ei tietenkään heitetty pois, vaan laatikkoihin odottamaan seuraavaa kautta. Ensimmäinen pätkä ei ihan kolmea kuukautta tule, koska kausi vaihtuu ja on aika kaivaa keväisempiä vaatteita esille. Haastavaa on miettiä olemassa olevista vaatteista sopivia asukokonaisuuksia, niin että kaikki palaset sopivat yhteen. Minulle helppoja yhdistelmiä ovat farkut + lyhythihainen paita + pitkä villatakki, asusteeksi fiiliksen mukaan huivi tms. Ystäville kun olen hehkuttanut tämän helpoutta, ensimmäinen ajatus tuntuu olevan se että kyseessä on kurjisteluprojekti, mutta itse asiassa asia on päinvastoin. Vaatekomeron siisteys on vapauttavaa. Vapauttavaa on myös se, että "inventaario" on lyhyempi. Tiedän tarkkaan mitä kaapissani on ja että kaikkiin tilanteisiin löytyy asu. Lisäksi vaatteiden huolto on tuhat kertaa helpompaa ja mielekkäämpää kun vaatteita on siedettävä määrä. Ehkä kaikkein suurin asia on se, että minun ei tarvitse mennä vaatekauppaan pyörimään. Tässä olen kyllä säästänyt paljon rahaa ja hermoja. Seuraavan kauden vaatteita hankkiessa täytyy taas miettiä asukokonaisuudet, ja jos sieltä yhden tai kahden vaatteen lisäyksellä jälleen löytyy kaikki tarvittavat asukokonaisuudet, olen taas säästänyt pitkän pennin. Idea on siis, että hankitaan vaatteita jotka sopivat muuhun asukokonaisuuteen, eikä kauppaan sännätä suin päin ja napata mikä ensinnä tuntuu miellyttävältä.


Suosittelen lämpimästi kyseisen kirjan lukemista. Paitsi että vaateteollisuuden eettiset ja ekologiset kysymykset on hyvä tiedostaa, kirjasta saa kullan arvoisia vinkkejä oman vaatekaapin ja (vaate)talouden hallintaan.