Olen hurahtanut kirpputoreihin, en ostajana, vaan myyjänä. Nurkkiin kerääntyy kaikenlaista ihan käyttökelpoista tavaraa, jolle meillä ei enää ole käyttöä. Sen verran ekologinen yritän olla, että en käyttökelpoista tavaraa heitä suoraan roskikseen, vaan ainakin tarjoan sitä muille. Nykyään kertakäyttökulttuuri ei ehkä enää ole niin rajua ja on ihan trendikästäkin ostaa tavaroita kirpparilta. Kuitenkin valtavasti hyvää tavaraa menee edelleen roskikseen.
Kirpputori on ihan ihmeellinen. Sinne kun vie laatikollisen tavaraa, seuraavana päivänä se on jo kadonnut. Myyn tavarat sillä periaatteella, että pöytävuokran haluan hinnalla kattaa ja kaikki sen yli on plussaa. Ja iso plussa on myös se vapaa säilytystila joita tarvaroiden häviämisen jälkeen tulee.
Muutossa meillä jäi paljon verhoja, rullaverhoja ja kattolamppuja käyttämättä, ja muutakin roinaa on ihan tarpeeksi. Vielä riittää urakkaa ennenkuin kaikki tavara on selvitetty. Ja sen jälkeen voikin taas aloittaa homman alusta :)
Tuskin olen ainutlaatuinen, mutta tuntuu että minulla on päässäni jonkinlainen inventaario jossa pidän kirjaa kaikista tavaroista. Mitä vähemmän tavaraa, sitä pienempi inventaario. Ja se onkin hirmuisen vapauttavaa. Kuten vanha kansa sanoo: Tavara on riesa.
Meilläkin yritetään ostaa mahdollisimman vähän uutta, koska ei sitä tavaraa tosiaan kannata hirveästi hamstrata. Hyväkuntoiset mutta auttamattomasti muodista jälkeenjääneet vaatteet jätän usein keräyksiin ja tavaralle löytyy monesti ottajia lähipiiristä. Mutta olisi mielenkiintoista tietää mistä ihmisen keräystaipumus juontaa juurensa, koska monesti huomaa luopumisen tuntuvan vaikealta - vaikka jotakin tavaraa ei olisikaan kaivannut viimeisiin vuosiin, tai edes kymmeneen vuoteen...
VastaaPoistaIhan totta. Nykyään kaikilla on pienestä pitäen ollut tavaraa yllin kyllin, toisin kuin isovanhempien sukupolvella joilla juuri ja juuri oli kaksi vaatekertaa per lapsi, arki ja pyhäpuku. Sitten kun elintaso nousi, tavarasta ei osattukaan luopua vaan sitä kerättiin talojen ullakoille yms.
VastaaPoistaVoihan tuokin olla opittua, jos vanhemmat eivät osanneet heittää tavaraa pois, sama tapa periytyy myös lapsille jtsp.